Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kiintiöihmisen tilalle pätevä

Lasikatto ja etenkin sen rikkominen ovat taas nousseet fraasilistan kärkipäähän etenkin siksi, että Jutta Urpilainen (sd.) on ensimmäisenä suomalaisena naisena ehdolla EU-komissaariksi. Jopa hieman harmittavalta tuntuu se, että valintaprosessissa sukupuoli on osittain sivuuttanut pätevyyden. Tämä ei tarkoita sitä, että Urpilainen olisi epäpätevä, vaan sitä, että enemmän on puhuttu naiseudesta kuin tehtävään soveltuvuudesta. Kunta-alan lasikatto on aiheena kesäkuun Kuntalehdessä, jonka jutussa muistutetaan, että naisten osuus Suomen kunnanjohtajista on vain 25 prosenttia, vaikka kuntien työntekijöistä 80 prosenttia on naisia. Luottamushenkilöjohdossa tilanne on tasa-arvoisempi, sillä valtuustojen puheenjohtajista 39 prosenttia ja kunnanhallitusten puheenjohtajista 31 prosenttia on naisia. Tasa-arvolain kiintiöpykälä määrää kunnanhallituksiin ja lautakuntiin sukupuolijaon, jonka mukaan sekä naisia että miehiä on oltava vähintään 40 prosenttia. Kiintiöt eivät kuitenkaan koske puheenjohtajistojen valintaa. Tästä saatiin konkreettinen esimerkki viime viikolla Mynämäessä, jossa miehet valloittivat valtuuston ja hallituksen kaikki kahdeksan puheenjohtaja- ja varapuheenjohtajapaikkaa. Yhtä vinoutunut tilanne naisnäkövinkkelistä on Nousiaisissa, jossa puheenjohtajakuusikkoon on kelpuutettu koko vaalikaudeksi vain miehiä. Tasa-arvolain kiintiövaatimus herättää Mynämäen ja Nousiaisten esimerkkitapausten perusteella kysymyksen siitä, pitäisikö molemmille sukupuolille varata tietty osuus myös kunnallisista puheenjohtajapaikoista. Toisen kysymyksen voisi muotoilla Kuntalehden päätoimittajan Marja Honkakorven pääkirjoituspohdiskelusta: olisiko syytä kokonaan luopua kiintiöajattelusta? Tuskin kukaan haluaa olla kunnallisessa päätöksenteossa pelkkä kiintiönainen tai kiintiömies. Luultavasti jokainen luottamushenkilö haluaisi ajatella niin, että hänet on valittu tiettyyn tehtävään pätevyyden perusteella. Vaikka kiintiömalli on iskostunut suomalaiseen kuntatoimintaan, niin sen mielekkyys olisi kyseenalaistettava tai sen järkevyyttä ainakin vakavasti pohdittava. Turhaa on metelöinti uuden hallituksen naisenemmistöstä. Toivottavasti Antti Rinteen (sd.) joukkueen pelipaikoilla ovat puolueiden pätevimmät poliitikot.