Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Muistokirjoitus: Jukka Suominen

Vakka-Suomessa elämäntyönsä tehnyt kuvataiteilija, taidekouluttaja ja kirjailija Jukka Suominen on kuollut. Suominen kertoi usein lapsuudenkodistaan, jossa taidetta ei juuri pidetty ammattina. Muiden töiden ohessa hän kouluttautui kuitenkin johdonmukaisesti taiteilijan ammattiin mm. Turun yksityisessä taidekoulussa. Menestystä taiteilijana alkoi tulla pitkällisen harjoittelun myötä, kun hänet 2002 valittiin Vakka-Suomen vuoden taiteilijaksi. Suomisen kuvataiteen runkona ovat hänen öljyvärityönsä, joista monet sijoittuvat maaseudulle. Hän saattoi harjoitella yksityiskohtia vanhoista rakennuksista pitkään. Voi hyvin sanoa, että Suominen sai hirretkin elämään. Vaikka Suomisen usein käyttämä slogan ”öljy on kunkku” pitikin paikkansa, hän hallitsi useita muitakin tekniikoita ja tyylejä. Abstraktit ja naivistiset työt onnistuivat myös loistavasti. Akryylityöt ja akvarellit sekä tussipiirrokset olivat hallussa. Onnistunut oli myös hänen maalausmatkansa Antskogin ruukkiin läntiselle Uudellemaalle. Paitsi, että Suominen oli jo menestynyt mestari, hän halusi vielä lisää; Vuodesta 2006 hän toimi Kansalaisopiston kuvataideopettajana ja samana vuonna hän perusti Kuvataideyhdistys Vakku ry:n, joka keräsi taiteenharrastajia laajalti. Hänen järjestämänsä kesäiset taidekurssit vetivät väkeä. Hän sai jopa miehet innostumaan opetuksestaan. Hänellä oli aina aikaa oppilailleen. Yksityisiä ja yhteisiä taidenäyttelyitä ehti kertyä lähemmäs parisataa. Tavattoman energinen Suominen debytoi kirjoittajana; 2009 syntyi oma murrepakinakokoelma ”Melkke ei ol fölis”. 2010 oli vuorossa runoteos ”Isän saappaat.” Lisäksi 2001 syntyi kuvitus runokirjaan ”Jääsumupilarit”. Suominen avusti myös säännöllisesti Vakka-Suomen Sanomia. Laajaa huomiota hän sai kirjoitettuaan erilaisesta lapsenlapsestaan lämmöllä. Suominen, jos kuka, osasi touhuta lasten kanssa. Itse sain olla pitkään Suomisen ystävä; ja työtoveri taksityössä. Suomisen lapset ja lapsenlapset ovat menettäneet hienon isän ja papan. Lukuisa joukko taiteentekijöitä ja taideharrastajia katsoo tyhjiä saappaita, joiden täyttäminen on vaikeaa. Baskeripäinen kuvataiteilija on jättänyt meille lähtemättömän muiston. ”Taide kuuluu kaikille”, sanoisi hän. Hänelle taide oli tukeva turvaköysi vaikeissakin elämäntilanteissa. Hyvää matkaa, Jukka! Arto Tuominen, toimittaja Jukka Suomisen ystävä ja työtoveri