Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Nostalgiaryhmä lahjoitti Vehmaan kunnalle taideteoksen – Juhani Vuorisalmen Vilja-veistos sointuu kirjaston pihan sävyihin

Lauantaina Vehmaan kirjastolla paljastettiin tilataideteos, jonka lahjoitti kunnalle Muistojen Vehmassalmi Nostalgiaryhmä. Kirjaston edustalle graniittijalustalle pystytetty Juhani Vuorisalmen teräsveistos kuvaa kolmea viljantähkää. – Veistos on 4,5 metriä korkea teräsveistos, jonka toteutti Rautarakenteen Markku Lehtonen. Halusin käyttää teoksessa tähän paikkaan sopivia värisävyjä. Kirjaston piha on ahdas, mutta teos pehmittää sitä, Vuorisalmi sanoi. Muistojen Vehmassalmi Nostalgiaryhmä on alkujaan noin kymmenhenkinen vehmaalaistaustainen porukka, joka vuonna 2003 alkaen halusi muistella 1950–60-lukujen nuoruuttaan järjestämällä Nostalgiatansseja Vehmassalmen tanssipaviljongilla. Neljäntoista vuoden jälkeen vuonna 2017 kerran kesässä järjestettävät tanssit jäivät väliin, mutta voimat koottiin jälleen viime vuonna kutsumalla artistiksi Danny . Koska tanssiyleisö löysi paikalle tuhatpäisenä, rahaa jäi edelleen jäljelle. – Mietimme silloin, että emmekö voisi kohdistaa sitä johonkin, mikä jää jäljelle pysyvästi, kirjastotoimenjohtaja Sirpa Ikala-Suomalainen kertoi. Kymmeniä katsojia keränneen paljastustilaisuuden tervehdyspuheenvuorossa toimittaja Harri Suomalainen totesi, että tanssit on ryhmän osalta tanssittu. – Nostalgiaryhmällä ikä alkaa vähän kertyä. Tilataideteos on ryhmän lahja 150 vuotta täyttävälle kunnalle ja kunnianosoitus talkootyölle ja paikalliselle kulttuurille. Juhlapuheen piti vehmaalainen kuvataiteilija Antti Huovinen , joka pohti, millä tavalla luovuus voi tihentyä myös maaseudulla. Omista opiskeluajoistaan Huovinen muisteli, miten Helsinkiin haluttiin perustaa luovuustihentymä yhdistämällä tiettyyn kaupunginosaan luovien alojen oppilaitoksia ja yrityksiä. – Toivottiin, että tällaisella törmäytystaktiikalla saataisiin luovat päät lyömään yhteen. Mutta elämmekö me täällä maaseudulla luovuushajaannuksessa? Mikä mahtaa olla meidän osamme kulttuurissa ja luovuudessa, hän kysyi. Sana kulttuuri on alun perin tarkoittanut viljelyä, mutta vakiintunut tarkoittamaan erityisesti hengen viljelyä. Huovisen mukaan hengen viljelijä, kuka hän kulloinkin vuorollaan on, ei voi koskaan varmistaa satoaan, vaan hän voi ainoastaan ottaa jyviä ja viskata niitä ympärilleen. – Hän ei välttämättä saa koskaan tietää, milloin ja kenen sydämessä joku jyvä itää, vai hukkuuko siemen kylätien hiljaisuuteen – tai yhtä hyvin kaupungin ruuhkaan ja runsaudenpulaan. Kuitenkin voi olla, että jossain joku luovuuden siemen itää, kun se kohtaa toisen sydämen. Siinä hetkessä tapahtuu varsinainen luovuustihentymä, yksi sydän kerrallaan, hän sanoi. Pienellä paikkakunnalla asioilla, kuten omalla koululla, kaupalla, kirjastolla ja vieläpä viljaveistoksella on kaikilla merkitys. – Täällä myös kaikella sillä mitä sinä teet, on merkitys. Niin kuin vanha rymättyläläinen kansakoulun opettaja, tulisieluinen Eeva Matinolli omasta paikkakunnastaan sanoi: Rymättylä on kulttuurikunta ja ellei ole, me teemme siitä sellaisen. Tehdään mekin Vehmaasta, pikkuinen jyvä kerrallaan. Ja joskus jopa monta tähkää kerrallaan niin kuin tänään, Huovinen päätti. Vehmaan kunnan puheenvuoron käytti kunnanjohtaja Ari Koskinen . – Lämmin kiitos taiteilijalle ja kaikille, jotka ovat tätä edesauttaneet. Kiitos on sana, jota kuulee aivan liian harvoin, hän totesi.