Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Kustavilaisessa mökkimetsässä kukkivat sadat alppiruusut

Alppiruusuharrastaja Osmo Jussila kaataa Kustavissa mökkimaastostaan puun, asettelee rungon sopivaan kohtaan ja pengertää sen varaan puolisen metriä turvetta, rodomultaa ja metsänpohjaa. Siihen on hyvä istuttaa jo muutaman vuoden vaalitut alppiruusun taimet. – Rhododendron ei vaadi paljon hoitoa. Alkuun rikkaruohot täytyy pitää loitolla, ja sen jälkeen suurin työ on kastelu. Maaliskuu on alppiruusulle hankala, koska silloin on paljon kuivattavaa tuulta, aurinkoa ja pakkasta. Usein selviää ruskeilla lehdillä, mikä ei ole suurikaan haitta ja häviää vuodessa tai kahdessa, hän sanoo. Hehtaarin kokoisen hoidetun mökkipihapiirin lisäksi Jussilan alppiruusuistutukset levittäytyvät kiinteistöyhtiön yhteisiin metsiin, joita ympärillä on kymmeniä hehtaareja. – En ole edes yrittänyt laskea määrää, mutta kyllä niitä on satoja. Keski-Suomesta kotoisin oleva Jussila hurahti alppiruusuihin muutettuaan perheineen Naantaliin. Siellä taloyhtiön pihassa kasvoi eksoottisia, puuvartisia kasveja, jollaisia hän ei ollut koskaan ennen nähnyt. – Talvet ovat lounaisrannikolla aika synkkiä, ja kauniit kasvit tuovat siihen jonkinlaista lohtua. Ainavihannat puskat ovat sydäntäni lähellä. Kun pääosa vuodesta katsellaan lehtiä, niiden on syytä olla hienot, hän sanoo. Osmo Jussila on Dendrologian seuran vuodesta 1995 asti toimineen Rhododendron-kerhon yksi kahdeksasta perustajajäsenestä. Kiinnostus alppiruusujen kasvatusta kohtaan on jatkuvasti kasvanut, ja nykyään jäseniä on jo kolmisensataa. Naantalissa perheen omakotitalossa piha alkoi nopeaan tahtiin täyttyä. Lisää tilaa löytyi Kustavin Anavaisista vanhalta kalastajatilalta, josta Jussilat hankkivat mökin vuonna 2003. Muuttoautoon lastattiin jopa viiden metrin mittaisia kasveja. Siellä täällä kukkivien alppiruusujen lisäksi pihapiirissä kasvaa atsaleoita, mongolialainen lehmus, kaukasialainen siipipähkinä, amerikkalainen valkotammi, poppeleita ja pyökkejä. Ensimmäiset alppiruusut alkavat kukkia puutarhassa vapun tienoilla ja viimeisimmät heinäkuussa, mutta suurin osa kukinnasta ajoittuu kesäkuun kahdelle ensimmäiselle viikolle. Tutuin alppiruusun väri on monelle violetti, mutta Jussilan puutarhassa alppiruusut kukkivat myös keltaisina, oransseina ja punaisen eri sävyissä. Harvinaisuudet on tilattu ulkomailta – tai risteytetty itse. Ikuinen haaste on saada kirkkaat värit yhdistymään talvenkestävyyteen. – Tietty puhdas punainen ja kirkas kanariankeltainen ovat eräänlaisia Graalin maljoja. Kun niihin väreihin ja talvenkestävyyteen pääsisi, se olisi onnen täyttymys, mutta ne eivät oikein tahdo yhdistyä. Keltaiset kukat tahtovat olla hailukan kermankeltaisia, Jussila sanoo. Alppiruusujen kasvattaja saa olla sinnikäs, sillä kasvi alkaa kukkia vasta 5–20 vuoden kuluttua kylvämisestä. Siemenet kerätään lokakuussa ensimmäisten pakkasten aikoihin, ja ne voi säilöä kirjekuoressa jääkaapissa jopa useita vuosia. Jussila on tuonut alppiruusun eri lajien siemeniä matkoiltaan, joita hän on tehnyt muun muassa Skotlantiin ja Kiinaan. Yksi matkoista suuntautui Japaninmerellä sijaitsevalle, Etelä-Koreaan kuuluvalle Ulleungdon saarelle, jossa kasvaa luonnonvaraisia alppiruusuja eri korkeuksilla. – Alppiruusun siemenet ovat pieniä, ja niitä on helppo nypsäistä mukaan retkeilyreittien varrelta. Vuorilta kerätyt lajikkeet ovat talvenkestäviä myös meillä. Luonnonkeruu on arvokkainta, sillä puutarhoissa lajit ovat voineet jo risteytyä keskenään.