Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Saku-kirja kertoo nuoren autismista – Kulmalalta ja Tapanilta taas nousiaislaista yhteistyötä

Autismikirjo on nyt oikea termi oireille, jotka vaikuttavat Sakun elämään. Jo 15-vuotiaaksi varttuneesta pojasta on juuri ilmestynyt Saku, spesiaali nuori -kirja nousiaislaisena yhteistyönä: Marianne Kulmalan tekstiä ryydittää Kirsi Tapanin kuvitus. Kaksikon ensimmäisestä Saku-kirjasta on aikaa viisi vuotta. Välissä on julkaistu teos Rufuksesta, joka kärsii Touretten oireyhtymästä. – Vuosien varrella on usein kysytty, onko Sakun tarinaan tulossa jatkoa. Ensimmäisellä kirjalla on ollut käyttöä sopeutus- ja kuntoutuskursseilla. Toivottavasti uusi kirja on tietopaketti, sillä laskin, että siinä on viitisenkymmentä kohtaa, joissa autismioireet tulevat esille, neuropsykiatrisena valmentajana työskentelevä Kulmala sanoo. – Kaikki tapahtumat ovat esimerkkejä elävästä elämästä, vaikka niitä on hiukan muokattu niin, etteivät ne liippaa ketään liian läheltä. Vaikka aihe on vakava, niin kirjassa on roppakaupalla hauskoja hetkiä ja sattumuksia. – Tavoitteena oli kertoa, että autismista huolimatta elämä voi olla kivaa. Kun kirja on suunnattu murrosikäisille ja nuorille, niin halusin korostaa, että jokainen pitää hyväksyä omana itsenään. Autistien ajattelutavassa kaikki perustuu yleensä faktaan, mikä tuo haasteita tunne-elämään. Tämä tulee uutuuskirjassa esille lukuisissa kohdissa, joissa Saku yrittää käyttäytyä samalla tavalla kuin muutkin, vaikkei itse ymmärrä, miksi niin pitäisi toimia. Myös puhekielen sanonnat tuottavat vaikeuksia. Kulmala ottaa esimerkkejä yksinkertaisista apuvälineistä. – Pipo voi tuoda turvallisuuden tunnetta ja purkka auttaa keskittymään. Jos tällaiset sallitaan vaikkapa koululuokassa, niin joku voi pelätä, että pian kaikki vaativat samaa. Tämä on nuorten vähättelyä, sillä he kyllä ymmärtävät, jos asia perustellaan, Kulmala uskoo. Kirjan lopussa on jo pohdintaa siitä, miten Saku suoriutuu tulevien vuosien itsenäistymisestä. – Jonkinlainen turvataso pitää säilyttää, sillä autisteilla napanuora on yleensä tavallista tiukemmalla. Valmennusta tarvitaan myös vanhemmille, kun arkielämään jää lapsen mentävä aukko. Kuvitus noudattaa Kirsi Tapanin mukaan samaa linjaa kuin ensimmäisessä Saku-kirjassa. – Luin tekstin muutaman kerran ja plokkasin kohdat, joihin ehdotin kuvitusta. Kun kirja on selkokielinen, niin kuvatkaan eivät saa olla rönsyileviä. Kuvat ovat kuin hengähdystaukoja, jotka tukevat tekstiä, Tapani kuvailee. Vuonna 2014 ilmestynyt ensimmäinen Saku-teos edusti Suomea kansainvälisillä lastenkirjamessuilla Italiassa. – Messujen jälkeen Japanista otettiin yhteyttä, mutta siinä vaiheessa olisi pitänyt olla ammattimyyjä. Kiva olisi ollut päästä Japanin kirjamarkkinoille, Kulmala myöntää. Näillä näkymillä Sakun tarina ei enää jatku, mutta Rufuksen nuoruusvuodet saattavat päätyä kirjan sivuille. – Siinä on kuitenkin vielä hyvin iso jos. Marianne Kulmalan titteli korjattu kello 18.05