Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Lisää kosmetiikkaa Itämeren suojeluun

Maatalouden ympäristöehdot vaativat viljelijöitä perustamaan kolme metriä leveitä suojakaistoja vesistöihin rajoittuvien peltojen reunoihin. Kaista kylvetään monivuotiselle heinälle eikä sitä saa lannoittaa. Tämän kaistan pitäisi muka sitoa pellolta veden mukana kulkeutuvaa maa-ainesta ja vesiliukoisia väkilannoitteita. Ei tee kumpaakaan. Ei valuva vesi pysähdy kaistalle. Ei myöskään kiintoaines. Jos pysähtyisi, syntyisi pellon reunaan pian pato. Se vähäinenkin ravinnemäärä, jonka kaista sitoo kasveihin, vapautuu syksyllä kasvuston kuihtuessa. Nyt Turun yliopisto puuhaa hanketta, jossa joenrinteeseen suojakaistan ja veden väliin istutetaan tyrnipensaita sitomaan vahvoilla juurillaan maata ja pidättämään ravinteita (V-SS 4.6.). Ei heinittyneistä jokipenkoista irtoa maa-ainesta. Pellolta veden mukana valuvaa maa-ainesta ja ravinteita pensaat pysäyttävät vielä vähemmän kuin suojakaistat. Tällainen ympäristökosmetiikka näyttää estävän todellisten ongelmien tunnistamisen ja tunnustamisen. Perusongelmia on kaksi: vesiliukoiset väkilannoitteet ja peltojen humuskato. Väkilannoitteet on tehty kulkemaan veden mukana ja sen ne myös tekevät. Se osa, jota kasvit eivät pyydystä käyttöönsä, valuu pohja- ja pintavesiin; fosfori sitoutuu osittain maahan. Nykyviljely on tutkimusten mukaan hävittänyt viimeisten 60 vuoden aikana pellon humuksesta noin 40-50 prosenttia. Se tarkoittaa, että pellon veden- ja ravinteidenpidätyskyky on pudonnut puoleen. Pahinta on kuitenkin pellon mururakenteen rappeutuminen, jonka seurauksena maa-aines on 1970-luvulta lähtien alkanut kulkeutua veden mukana sekä pintahuuhtoutumana että pellon sisäisenä liettymisenä. Humushäviön yhä jatkuessa tilanne muuttuu entistä pahemmaksi. Tilanteen korjaaminen vaatii tarttumaan härkää sarvista. Ravinnevalumat loppuvat vain väkilannoitteiden käytön lopettamisella. Rakennevaurioiden korjaaminen onnistuu vain paluulla maatalouden juurille eli monipuolisiin viljelykiertoihin. Yksinkertaisin ja paras menetelmä tähän on luomuviljely. Seppo Lohtaja Luomukonkari Uusikaupunki