Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Uusi levy riittää juhlistamaan Martti Koiviston merkkivuotta

Imitaattori, trubaduuri ja lauluntekijä Martti Koivisto voi viettää tänä vuonna monenlaista taiteilijajuhlaa. Lemun mies aloitti keikkailut 25 vuotta sitten, ensimmäisen levyn ilmestymisestä on 20 vuotta ja ammatikseen moniosaaja on viihdyttänyt kansaa kymmenen vuotta. – Varsinaista juhlakeikkaa ei ole suunnitteilla. En ole sellainen tähti, vaan viihteen työmies, joka tilataan paikalle, Koivisto sanoo. Pientä juhlantynkää on kuitenkin tiedossa uunituoreen levyn julkkarikeikalla. Usvametsä-albumi on Koiviston yhdeksäs pitkäsoittolevy ja kaikkiaan 13. äänite. – Vaikka levy on tehty uusilla soundeilla, niin mukana on vanhaa Tapio Rautavaara -henkeä. Sanoisin, että levyllä on monenlaisia värejä ja tyylilajit vaihtelevat. Yksi erikoisuuksista on se, ettei Koivisto ole rustannut sanoja levyn nimikkobiisiin. – Aloin leikkiä Anssi Tikanmäkeä . Sävellys oli jo pidempään pöytälaatikossa ja nyt se loksahti levyn teemaan. Mietin myös sanoitusta, mutta kappale tuntui instrumentaaliselta. Levyn biisit ovat muuten Koiviston käsialaa, mutta Kesä 1996 -kappaleessa on virolainen sävellys. – Tein siihen marttimaiset suomenkieliset sanat. Olen kuunnellut paljon virolaisia bändejä, joten korva on tottunut kieleen, vaikka aluksi se kuulosti siltä, että laulettaisiin Rauman murteella. Kyseessä on vasta toinen käännöskappale, jonka Koivisto on pitkän uransa aikana levyttänyt. Koivisto poimii hauskan yksityiskohdan levyhistoriastaan. Debyyttilevyn aloitti Kevät on tullut -kappale ja nyt uusimman ceedeen päättää Uusi kevät -laulu. – Huomasin tämän sattumalta, sillä kukaan tervejärkinen ei kuuntele omia vanhoja levyjään. Vanhat laulut voivat kuulostaa korneilta ja lapsellisilta, mutta jotakin hellyttävää niissä tekeleissä on edelleen. Voi olla niinkin, että samalla kun kehittyy lauluntekijänä, niin menettää jotakin alku-uran tuoreudesta. Usvametsä-levyn työstämisessä Koivistolla on ollut tuttu yhteistyökumppani, sillä maskulainen Mika Suominen soittaa erilaisia vempaimia sekä vastaa muun muassa äänityksestä ja miksauksesta. Kesä ja pikkujoulukausi ovat Martti Koivistolle kiireisintä keikka-aikaa. – En ole kymmeneen vuoteen ehtinyt pitää kunnollista kesälomaa. Lomaillaan sitten alkuvuoden pakkasissa, Koivisto toteaa. – Töistä en kieltäydy, vaan aina täytyy olla valmis lähtemään. Joskus tulee kiirekeikkoja, kun jossakin trubaduuri on ajanut ojaan. Jopa tunnin varoitusajalla olen lähtenyt liikkeelle. Suomi on niin pieni maa, että vain harvat artistit pystyvät valkkaamaan keikkojaan. Koivisto myöntää, että monipuolisuus helpottaa keikkasetin rakentamista. – Yleensä keikan ensimmäinen jakso on stand upia ja imitointia. Jälkimmäisellä puoliskolla esitän näitä vakavampia omia laulujani, vaikka nekään eivät ole melankolisuudesta huolimatta sysisynkkiä. En halua paatosta, vaan mukana on aina jonkinlaista valoa tai edes mustaa huumoria. Toisaalta iloisissa kappaleissa on usein pientä haikusävyä. – Vuosi vuodelta tämä systeemi toimii paremmin enkä ole kokenut tarvetta ryhtyä Jaakko Tepon tai Sepi Kumpulaisen kaltaiseksi huumoritrubaduuriksi, vaikka sellaistakin on ehdotettu. Koivistolle tarjotaan myös juontokeikkoja. – Kyllä nekin sujuvat. Tarvittaessa juonnan vaikka purjehdustapahtumaa, vaikken lajista mitään ymmärräkään.