Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Paarma nimesi Hemmingin ja kirkon Maskun julkkiksiksi

Hemmingin 400-vuotisjuhlavuoden tapahtumat saivat maanantaina Maskuun tunnetun puhujavieraan. Emeritus arkkipiispa Jukka Paarma kertoi Hemminki Maskulaisen ajan kirkollisesta elämästä. – Maskussa on kaksi kovan luokan julkkista. Toinen on sievä ja arvokas kivikirkko. Toinen on tietysti virsikirjan tekijä Hemminki Maskulainen, jonka kuolemasta tulee kesällä 400 vuotta. Hän oli suurmies, Paarma luonnehti. Puheet Maskun julkkiskirkon iästä Paarma kuittasi lyhyesti. – Tästä on erilaisia arvioita. Välillä ikää on nuorennettu ja välillä vanhennettu. Tutkijat ovat sitä mieltä, että siinä vuoden 1500 nurkilla kirkko valmistunut. Turussa syntynyt Hemminki toimi Maskun kirkkoherrana vuodesta 1586 aina kuolemaansa vuonna 1619 saakka. Paarma ei kuitenkaan keskittynyt niinkään Hemminki Maskulaisen työhön, vaan siihen, millaista kirkollinen toiminta oli tuohon aikaan. – Kirjallisia lähteitä on Hemmingin ajalta hyvin vähän, sillä vasta hänen kuolemansa jälkeen on enemmän asiakirjoja. Silloin elettiin uskonpuhdistuksen aikaa ja niitä periaatteita yritettiin juurruttaa hengelliseen elämään. Kirkon taloudellinen asema oli heikentynyt ja lisäksi jumalanpalveluselämän muutokset herättivät hämmennystä. Uskonpuhdistuksen juurruttaminen Suomeen oli pitkä prosessi. Paarma viittasi aiemman arkkipiispan Mikko Juvan 1950-luvulla julkaistuun väitöskirjaan. – Hän kuvasi, kuinka pitkälle 1600-luvulle saakka katolilaiset tavat vaikuttivat. Turun lähellä sijainneet seurakunnat tulivat aiemmin uskonpuhdistuksen alaisiksi kuin muualla Suomessa, mutta vanhoillisissa kirkkopitäjissä oli voimakasta vastarintaa. Siitä ei ole kuitenkaan asiakirjatietoa, onko uskonpuhdistus edennyt näillä seuduilla nopeammin vai hitaammin kuin muualla, Paarma totesi. – Jumalanpalveluselämä oli kaiken keskus. Uskonpuhdistus näkyi juuri siinä, että jumalanpalveluksissa siirryttiin vähitellen kansan omalle kielelle. Saarnan merkitys kasvoi ja virsilaulu alkoi yleistyä, mutta 1600-luvun puolelle mentiin pitkälti, ennen kuin kansan kielellä veisattiin. Monet muutokset tapahtuivat vähitellen askel askeleelta. Paarman mukaan kansaa haluttiin totuttaa varovaisesti muutoksiin, jotta vastarinnalta vältyttäisiin. – Tämän vuoksi Suomessa ei ollut suuria protesteja, kun luterilaisuutta juurrutettiin. Masku oli edelläkävijä siinä, kun kansankielistä virsikirjaa ryhdyttiin kasaamaan. Paarma korosti ehtoollisen merkitystä jumalanpalveluksissa. – Se oli messun ydin ja pyhin asia. Ehtoolliseen liittyi myös taikauskoisia käsityksiä, joiden vuoksi emännät saattoivat ottaa öylätin talteen, koska siinä uskottiin olevan taikavoimia. Ennen messua käytiin henkilökohtaisesti ripittäytymässä. Paarman mukaan uskonpuhdistusaikaan liittyi suuri huoli siitä, ettei lapsia tuotu ajoissa kasteelle. – Koti ei kelvannut kastepaikaksi muuten kuin aateliskartanoissa. Etenkään talviaikaan lapsia ei haluttu lähteä kuljettamaan kirkolle. Paarman mukaan uskonpuhdistuksen vaikutuksiin kuului myös se, että kirkkokuri heikkeni, kun papiston arvostus väheni.