Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Asenteesta mielekkyyttä työelämätutustumiseen – Maskussa tyytyväisiä oppilaita ja työnantajia

Joukko Maskun Hemmingin yläkoulun oppilaita kokoontuu pohtimaan työelämään tutustumisjaksojen anti. Kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten viisikko on yhtä mieltä siitä, ettei kyse ole leppoisasta lomailusta, vaan tulevaisuuden kannalta tärkeästä viikosta. – Opin olemaan aikuisten kanssa eri tavalla kuin koulussa tai vapaa-ajalla. Aika pitkiltä päivät tuntuivat, koruliikkeessä ollut Nea Karhu myöntää. Kaisa Antikainen pääsi mainosfirmassa suunnittelemaan vaatemallia. – Sen opin, että työ on vaihtelevaa. Jokainen päivä oli erilainen, Antikainen muistelee. Kitaraa soittava Emil Tammenkoski vietti viikon musiikkiliikkeessä. – Huono puoli oli se, että kevät on rauhallista aikaa eikä asiakkaita kovinkaan paljon käynyt. Seuraavaksi haluaisin päästä Tyksiin, sillä lääketiede kiinnostaa, Tammenkoski toteaa. Akseli Karjalainen päätyi leluliikkeeseen. – Kiireitä oli, vaikka lelumyynti liikkeissä on laskenut. Etenkin vanhemmat asiakkaat kyselivät kaikenlaista maan ja taivaan väliltä, Karjalainen sanoo. Joona Rasin ensimmäinen keikka oli toimistotyötä ja toisen jakson hän työskenteli myymälässä. – Hain sellaisiin paikkoihin, joista voisi olla itselleni hyötyä tulevaisuudessa, Rasi perustelee. Oppilaat myöntävät, että tutustumisviikon voi viettää monella tavalla. – Kaikki riippuu omasta asenteesta. Kyllä yritykseen voi viikoksi istumaankin mennä, Rasi toteaa. – Jakso on tavallaan toiminnallista lomaa koulutyöstä, mutta tarkoituksena on kerätä kokemuksia työelämästä, Karjalainen huomauttaa. – Jos ala oikeasti kiinnostaa, viikkoa voi hyödyntää myöhemmin, Antikainen uskoo. Hemmingin oppilailla ei ole ollut valtavia vaikeuksia löytää tutustumisjakson työpaikkaa, vaikkei aina heti ensimmäisestä yrityksestä tärppääkään. – Tärkeintä on se, että on ajoissa liikkeellä, Karhu opastaa. Hemmingin koulussa kaikki tutustuvat työelämään ensin seitsemännellä luokalla koulun keittiössä. Kahtena seuraavan lukuvuotena oppilaat etsivät itse tutustumispaikat. Opinto-ohjaaja Outi Koski pitää työelämään tutustumista merkittävänä osana opetussuunnitelmaa. – Kyse on yhteiskuntaopin soveltamisesta käytäntöön ja arjen yksinkertaisista kansalaistaidoista. Nuoret saavat konkreettisen kokemuksen siitä, mitä on palkkatyö, miten yrittäjä toimii ja miksi veroja pitää maksaa. Kun nuoret elävät sirpaleisessa somen ihmemaailmassa, niin heidän on hyvä nähdä, ettei työ ole sellaista hengailua kuin Salkkareissa, Koski sanoo. Koski muistuttaa, että työpaikoilla vallitsee yhä tietynlainen hierarkia. – Koulussa aikatauluista lipsutaan jos jonkinlaisista syistä, mutta työpaikoilla ei samanlaista joustoa tunneta. Kosken mukaan tutustumisjaksojen avulla voidaan rikkoa työelämän sukupuolittuneita rakenteita. Hän ottaa esimerkkiparin: Maskun pojat saattavat hakeutua päiväkotiin ja tytöt tietokonefirmaan. – Yksi hyvä puoli on se, että alueen elinkeinorakenne tulee tutuksi. Nuorille syntyy käsitys siitä, millaisia duunipaikkoja lähialueella on. Kaiturin tilalla on ollut kolme oppilasta tutustumassa työelämään. – Tämä on erittäin terveellinen tapa kasvattaa nuoria työelämään, jos työpaikka on sellainen, että siellä on sopivia työtehtäviä. Luppoaika on tylsää. Monelle nuorelle on parempi olla tekemässä jotakin konkreettista verrattuna siihen, että kahlitaan pulpettien taakse pänttäämään tietoa päähän, tilan emäntä Marjukka Kulmala sanoo. – Asenne on kaikki kaikessa. Se on työpaikkaohjaajan kannalta rankkaa, ettei murrosikäinen vielä keskimäärin osaa rupatella. Se käy työstä, jos viikon verran puhelee yksinään. Jo parikymmentä vuotta tutustumispaikkoja tarjonneen Muotikorun Jussi Svärd korostaa sitä, että nuoret saavat konkreettisen käsityksen työelämästä. – Oppilailta toivon omatoimisuutta paikan löytämiseksi. Työpaikalla avoin mieli ja reipas ote ovat avuksi. Vaikka aluksi jännittäisikin, niin aina kannattaa kysyä. Vain puhumalla ongelmia voidaan ratkoa ja joskus oppilailla voi olla hyviä ehdotuksia toiminnan kehittämiseksi, Svärd toteaa.