Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Elämyspuisto, joka ei maksa mitään

Isoäiti oli syntynyt vuotta ennen Suomen itsenäistymistä. Muisteltavaa oli paljon, sillä hän eli lähes satavuotiaaksi ja hänellä oli terävä muisti loppuun asti. Paljon oli mieleen jäänyt kaunista ja hyvää. Silti yksi tuokio elämästä oli jäänyt erityisen kauniina mieleen. – Yhden hetken haluaisin vielä kokea uudestaan, hän sanoi kerran, kun istuimme keinussa sireenipensaan tuoksun huumatessa ja auringon lämmittäessä. Odotin kuulevani tarinan ensisuudelmasta tai iloisista hetkistä lasten kanssa, mutta iäkäs nainen muistikin, miten oli hiihtänyt paksulumisten peltojen yli yksinään. Pohjanmaan lakeuden yllä oli täysikuu ja kirkas taivas tähtiä täynnä. Sinä hetkenä maailma oli ollut täydellisen kaunis ja viaton. – Kunpa saisin vielä kerran hiihtää, hän henkäisi. Isoäiti ei päässyt enää koskaan ladulle, mutta viimeisinä hetkinään hän hiihteli yksinään mielen maisemissaan. Isoäidin toteamus nousee usein mieleen, kun Suomeen rakennetaan jälleen uusia tornihotelleja, kylpylöitä, huvipuistoja ja kaikenmoisia elämyskeskuksia. Välillä tuntuu, että se kaikkein suurin elämyspuistomme jää liian vähäiselle huomiolle. Lapsia kuskataan kesälomalla puuhamaihin ja eläintarhoihin, vaikka lähimetsässä voisi bongata satoja luontolajeja ja kuumana kesäpäivänä hypellä laiturilta vilvoittavaan veteen. Valvoa läpi yön, ihailla keskikesän valoa ja elokuun hämärtyessä kuunnella, miten heinäsirkat ja hepokatit virittelevät soittimiaan. Katsella tulen räiskettä nuotiolla, nukkua teltassa, syödä mustikoita suoraan puskasta ja tuntea kalliosta huokuva lämpö iholla. Katsella pilviä ja soudella, kun vesi tyrskyiltä vaikenee. Näitä elämyksiä meidän kannattaisi tarjota myös matkailijoille –  ja onneksi niitä tarjotaankin. Kustavin uusi vapaa-aikasihteeri on esitellyt tänä keväänä Kustavia Facebookissa videosarjalla Mitä Kustavissa voi tehdä. Tähän mennessä hän on suositellut melomista, pyöräretkeä, geokätköilyä ja vierailua Rahin kotieläinpihalla. Tätä sarjaa voi jatkaa loputtomiin ja missä tahansa. Mitä Vakan alueella voi tehdä? Katsastaa lähistön kulttuurikohteita, vierailla kirkoissa ja kartanoissa. Koluta luontoreittejä, bongata lintuja, valokuvata perhosia, kerätä kukkaniityiltä siemeniä. Käydä ongella, patikoida naapurikuntaan ja nukkua laavulla. Ja kun elämyspuistosta kaipaa ihmisten joukkoon, voi yllättää itsensä pujahtamalla konserttiin, jonka esiintyjistä ei tiedä mitään. Mennä katsomaan kesäteatteriin tietämättä, mitä siellä esitetään. Osallistua työpajaan, jossa opetetaan vihdantekoa, mennä kuuntelemaan luentoa aiheesta, jota ei täysin ymmärrä. Elämyspuisto on tässä lähellä, ympärillämme. Ja kun nautit, voit nauttia ilman huonoa omaatuntoa, sillä lähimatkailu on kaikkein ekologisinta. Hyvää juhannusta!