Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Pärkänvuoren suunnistuskartta vaati työtä – Pinipajun retkikohteessa on kaksi luolaa ja mahtavat kiipeilykalliot

Toistakymmentä metriä korkeasta pystysuorasta kalliosta on lohjennut valtava, teräväharjainen kivi ja kaatunut emäkallion eteen. Lohkare on jättänyt vuoreen luolan, jossa katto on korkealla ja tilaa vaikka parillekymmenelle henkilölle. Luolan pohja on kostea, mutta perälle pääsee kastamatta tossujaan. Luola on Veskellar ja se sijaitsee Lokalahden Pinipajussa Pärkänvuorella. Vehmaalainen Raimo Jalonen teki Pärkänvuoren maastosta suunnistuskartan vuoden 2007 Varsinais-Suomen Rastipäiville. – Täällä on komea ja hyvin rikkonainen maasto, jossa on eri tasossa olevia jyrkänteitä, ja päällä kumpareita. Lounaaseen ja koilliseen avautuu erittäin korkeat jyrkänteet. Tällainen kohde vaatii useampia käyntikertoja, jotta kaiken saa varmasti kartalle, hän kertoo. Apuna kartan teossa on ilmasta otettuja stereokuvia alueesta, mutta ne eivät kuvakulmien ja puiden varjostuksen takia kerro kaikkea. Paikka on koluttava miesvoimin niin hyvin, että jokaiseen kartan kohtaan on ollut näköyhteys. – Neliökilometrin alueen kartoittamiseen menee suurin piirtein 30 tuntia, ja sen lisäksi piirtämiseen 10–15 tuntia. Suunnistustuksessa pyritään niin sanottuun neitseelliseen maastoon, jossa ei ole ollut suunnistustapahtumaa muutamaan kymmeneen vuoteen tai siitä ei ole ollenkaan olemassa nykyaikaista karttaa. Pärkänvuoren suunnistuskartan alue on noin 15 neliökilometrin suuruinen, joten käytin siihen noin 450 tuntia ja piirtäminen päälle, hän kertoo. Kun kaksipäiväiset kilpailut sitten käytiin, intohimoinen suunnistaja ei itse saanut osallistua, koska tunsi alueen aivan liian hyvin. – Suunnistuskisoja pääsee harvoin katsomaan, mutta silloin kykkisin rastien vieressä mustikassa ja seurasin kisoja. Yksi rasteista oli Veskellarilla ja toinen sen päällä, minne päästäkseen piti kiertää enemmän kuin puoliympyrä, hän kertoo. Veskellarin kaatuneen kallionlohkareen edustalla ryteikön keskellä on iso kivi, joka tunnetaan Morsiuskiven nimellä. Tarina kertoo, että järkäle vieri alas vuorelta onnettomaan aikaan. Se surmasi lokalahtelaisen, hevoskärryillä liikkeellä olleen nuorenparin, joka oli matkalla Vehmaan kirkolle ottamaan kuulutuksia. 1960-luvulla Pärkänvuoren graniitista yritettiin louhia käyttökiveä, ja Morsiuskivellä on yhä kuorma-autojen lastauslaiturin jäänteitä. Retkeilijöiden ja kalliokiipeilijöiden onneksi hanke jätettiin kesken. Jalonen kiinnittää Pärkänvuoren maastossa kulkiessaan huomiota siisteyteen. Roskaa ei ole. Jyrkänteiden sammalpeitteestä ja sen puuttumisesta huomaa, että monet kohdat ovat kiipeilijöiden suosiossa. Jopa parikymmenmetristen kallioiden pystysuorat halkeamat tarjoavat jalansijaa kokeneille harrastajille, jotka ovat tehneet jyrkänteille reitityksiä vuodesta 1997 alkaen. Pärkänvuorella harrastetaan luomukiipeilyä, jossa kiipeilijät asentavat varmistuksensa itse, eikä kallioon ole pultattu kiinteitä varmistuksia. Vuoren luoteisreunalla kivikon keskellä on toinen luola, Pimikellar, joka on muodostunut ison kiviröykkiön alle. Luolassa on yksi isompi tila, mutta kivien väleistä rohkeimmat voivat luolasukeltaa jopa toistakymmentä metriä eteenpäin. Paikallisen väestön kerrotaan piilotelleen luolassa venäläisten vainoa isonvihan aikaan 1700-luvulla. Pärkänvuori sijaitsee aivan Uudenkaupungin ja Taivassalon rajalla, ja sen löytää osoitteen Postitie 632 mukaan (ks. kartta) . Maaston hyvin tuntevan oppaan kanssa paikalla on helppo liikkua, mutta myös polut kielivät, missä aiemmat kävijät ovat kulkeneet. Jalonen lopetti suunnistuskarttojen piirtämisen vuonna 2012 liki 40 vuoden ahkeroinnin jälkeen, mutta suunnistusta hän ei ole koskaan jättänyt. Viimeisin suomenmestaruus on kahden vuoden takaa pitkän matkan viestistä Hausjärveltä. – Tänä vuonna otetaan vähän henkeä, mutta ensi vuonna pääsen uuteen sarjaan, kun täytän 70 vuotta, hän sanoo.