Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Mistä vihapuhe kumpuaa?

Olen SDP:n eurovaaliehdokas ja aktiivinen keskustelija sosiaalisessa mediassa. Nyt eurovaalien aikaan palaute on luonnollisesti kovempaa kuin normaalisti. Palautteissa ja keskusteluissa on toki paljon hyviä ja oivaltavia kommentteja, mutta myös hyvin paljon todella loukkaavaa tekstiä ja uhkaavia viestejä. Kirjoitukseni perustuu usein johonkin oivallukseen ja kirjoitustyylini on hyvin suora. Sillä pyrin korostamaan oivallusta tai asiaa, sekä herättämään keskustelua. Olen silti aina kunnioittava ja pysyn asiassa. Aiheeni löytyy usein politiikasta tai sen liepeiltä, joten on ymmärrettävää, että varsinkin perussuomalaiset on aktiivisia kommentoijia. Sosiaalinen media ja eri keskustelupalstat ovat kaikille ääriajatuksille ja vihalle kaikista ravintopitoisin kasvualusta. Hyvin usein keskustelijat sanoo, että “ei ne pellet kestä suoraa puhetta ja totuutta”. Harvoissa totuuksissa kuitenkaan on enemmän kirosanoja kuin muuta sisältöä yhteensä. Minua eivät loukkaa nuo tekstit, eikä edes suoraan persoonaan menevä loukkaus. Nämä henkilöt eivät tunne minua, joten minulle ihan sama. Ihmeellisempää on, että henkilöt käyttävät aikaansa täysin tyhjään sisältöön, kun voisivat kommentoida oikeasti asiaa ja käydä keskustelua. Suorat uhkaukset ovat joskus hivenen häiritseviä, mutta ne on niin kömpelöitä, ettei niitä voi ottaa tosissaan. Ajattelen asiaa niin, että jos haluaa herättää keskustelua pitää kestää olla myös kohteena. Varsinkin jos haluaa nostaa esiin epäkohtia ja herättää keskustelua. Uskon, että törkeinkin kommentti on halu osallistua keskusteluun, mutta kykyä puuttuu. Erikseen toki ne tilanteet, joissa suuri määrä ihmisiä on sopinut, että heitetään tuolle kukkahatulle ja vihervassarikommarille jauhot kurkkuun. Niin tai näin nämä kommentoijat eivät tiedosta sitä faktaa, että heitä ei voi ottaa tosissaan. Jokainen otsikon kaltainen kommentti vähentää henkilön edustaman ryhmän uskottavuutta ja henkilön huomioon ottamista keskustelussa. Sitten on se toinen äärilaita, joka nostaa heti kädet pystyyn ja huutaa maailman vääryyttä, kun saa negatiivisia viestejä tai loukkaavaa palautetta. Sekin on tavallaan tapa saada huomiota ja on vaarassa ruokkia yhä enemmän negatiivista keskustelua. Suorat selkeät uhkaukset kannattaa toki punnita erikseen ja ovat eri asia. Sosiaalinen media on ajateltu alustaksi, jossa saat palautteen päivityksen kirjoittajalta. Nopeaksi ja avoimeksi tavaksi käydä suurella joukolla keskustelua. Tavalla, jota voi myös seurata itse osallistumatta. Koska näin se on, kommentoijia on vähän, mutta keskustelun seuraajia saattaa olla paljonkin. Se on yhtä lailla seuraajille joko rakentavaa tai taantumuksellista. Moni hakee vahvistusta omille ajatuksille ja oppii samalla tapoja käydä keskusteluita. Ongelmaksi koen sen, että usein keskustelun aloittaja ei ole enää läsnä. Hän heittää asian keskusteltavaksi, mutta se on tarkoitettu vain huomion herättäjäksi ja usein vain rakentamaan henkilön somepersoonaa. Se tapa ruokkii näitä törkeyksiä, koska keskustelun aloittaja jättää asian sikseen, eikä vaadi hyvää keskustelua. Minä vastaan jokaiseen kommenttiin. Se on kova työ, mutta se kannattaa. Törkeydellä avaava keskustelija on yllättynyt, kun häneen suhtaudutaan silti asiallisesti ja pyydetään esimerkiksi perustetta väitteelle. Kaikki meistä haluavat itsensä otettavan asiallisesti huomioon. Kun huomaat oppivasi ja hahmottavasi asian laajuuden ja eri näkökantoja, niin haluat jatkaa sillä tiellä. Ajattele, kuuntele ja keskustele. Uskon edelleen siihen, että kukaan meistä ei ole kaukana toisesta. Niko Eskelinen