Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Hammaslääketieteen moniottelija – Juhani Pyhäranta siirsi urheiluhaasteet työelämään

Mynämäen Iskussa pikkupoikana yleisurheilun aloittaneen Juhani Pyhärannan ura päättyi loukkaantumisiin pian sen jälkeen, kun lahjakas nuorukainen oli voittanut 22-vuotiaiden Pohjoismaiden mestaruuden 10-ottelussa. Vaikkei Pyhäranta maailman huipulla urheillutkaan, kisailun päättyminen äkisti mietitytti. – Kilpaurheilijalla on tiukka arki. Kun se loppui, kaipasin uusia haasteita, Pyhäranta muistelee. Urheiluhistoria on täynnä surullisia tarinoita siitä, kuinka ex-tähtien elämä lähtee jyrkkään alamäkiluisuun sportin jälkeen. – Itse en jäänyt tyhjän päälle. Pääsin opiskelemaan hammaslääketiedettä, kun vielä urheilin. Suoritin aluksi opintoja verkkaiseen tahtiin. Kun kliininen vaihe alkoi, opiskelusta tuli työläämpää. Juuri tähän saumaan osui urheilun lopettaminen. Yli 7000 pistettä parhaimmillaan otellut Pyhäranta ei hakenut helpointa ratkaisua silloin, kun oli aika siirtyä työelämään. Etelän miehen ensimmäinen pesti oli kolmen kuukauden keikka Sodankylän terveyskeskuksessa. – Muualla olisi päässyt helpommalla, mutta hain tästäkin haastetta ja ammatillista kokemusta. Kun Sodankylä on kaukana, siellä hoidettiin myös sellaisia vaikeita tapauksia, jotka muualla olisi lähetetty eteenpäin. Sodankylässä Pyhäranta asusteli erämökissä 30 kilometrin päässä keskustasta. – Olin siellä ruska-ajan, mutta lokakuussa alkoi olla jo aika pimeää. Kyllä Lappiin jäi kaipaus. Nyt Pyhäranta työskentelee yrittäjänä Turun Verkahovissa. – Tilanne on ideaali, kun toimin yhdessä modernin hammaslääketieteen pioneerin Hannu Laamasen kanssa. Haluan olla myös ammatillisesti moniottelija ja kehittyä monipuoliseksi suun terveyden ammattilaiseksi. Kokonaisnäkemys voi kadota, kun koko ajan keskitytään yhä suppeampiin erikoisaloihin. Pyhäranta hieman hymähtää väitteelle, jonka mukaan hammaslääkäri olisi ihmisten kiduttaja. – Työtä pyritään kehittämään niin, että hoito olisi asiakkaalle miellyttävämpää. Paljon on jo muuttunut, mutta jatkossa digitekniikka mullistaa alaa yhä enemmän. Iso digimurros on menossa ja me Verkahovissa olemme sen etulinjassa. Ikää oli noin viisi vuotta, kun Juhani Pyhäranta lähti ensimmäisen kerran urheilukentälle Mynämäen Iskun toimintaan. Kilpaura alkoi muutama vuosi myöhemmin. – Kun en osannut mitään lajia kunnolla, päädyin ottelijaksi, Pyhäranta letkauttaa. Totuus lienee hieman toisenlainen: kun likimain kaikki lajit ja monipuolinen harjoittelu kiinnostivat, ottelu oli luonnollinen valinta. – Yksittäisistä lajeista korkeus oli varmin ja siinä tuli menestystä nuorten sarjoissa. Loukkaantumisten jälkeen mietin keskittymistä korkeuteen, mutta en enää löytänyt intoa ottelu-uran jälkeen. Pyhäranta ei tarkalleen muista, kuinka monta SM-tason mitalia palkintokaapista löytyy. Uran huipentuma oli kuitenkin PM-kulta. – Seuraavalla kaudella oli paljon vammoja enkä enää löytänyt paloa harjoitteluun. Kun pääsin hyvään kuntoon, niin taas jokin paikka petti. Urheilu ei enää antanut samaa kuin ennen. Kisailun päättyminen ei ole jäänyt harmittamaan. – En ole miettinyt, olisiko pitänyt vielä pari vuotta hakata päätä seinään. Olen tyytyväinen uraani eikä siitä jäänyt katkeraa fiilistä. Olen sen verran realisti, ettei minulla koskaan ollut huippu-urheiluhaaveita. Elannon hankkiminen 10-ottelijana ei ole helpoin tapa, joten en laskenut sen kortin varaan. Pyhäranta seuraa edelleen tiiviisti urheilua aina paikallistasolta huippumittelöihin saakka. – Mynämäen Isku on yhä nuorisotoiminnassa hyvä matalan kynnyksen seura, jossa on lupaavia nuoria. Valitettavasti yleisurheilussa harrastajamäärät ovat vähentyneet, vaikka yleisurheiluharjoittelusta saisi hyvää pohjaa myös muihin lajeihin. – Huipulla Suomen kärki on kapea. Omat sympatiani ovat urheilijoiden puolella, sillä huipulle ei ole helppo pyrkiä. Osaan arvostaa heitä armollisesta näkökulmasta.