Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Veditkö vessan?

Myönteistä vastaustahan tähän toivoo, jos asuu yhteistä huushollia. Tosin kysymyksessä minua juuri nyt pohdituttaa vain kirjailijan ikuinen piina: sanojen osuvuus. Mehän emme v e d ä vessaa. Emme enää. Kyllä minullakin on lapsuudesta ihan käsimuistissa se metallinen ketju ja sen päässä posliininen pidike… Entä kuuletteko nyt sen loksahtavan äänen, kun vesisäiliö siellä katonrajassa aukeaa? Kieli säilöö historiaa, sanat kantavat sisällään elettyä elämää. Latina ja kreikka tuovat terveisiään vuosituhansien takaa. Suomen kielestä on maailmalle suoraan lainattu mm. sanat sauna ja rapakivi – maammehan on rapakivitutkimuksen ydinaluetta. Tämä rumahko sana löytyy jo 1694 ruotsalaisesta tiedeartikkelista. Houkuttaisi kuulla kuinka rapakivi maailmalla äännetään. Räppiä muistuttanee. Mutta jos pompataan 1900-luvun alkuun ja Rapakon taakse Amerikan siirtolaisten suomalaismetsiin, niin törmätään hulvattomaan määrään puolisuomalaisia sanoja. Niitä syntyi, kun oli pakko ymmärtää ja ummikkona tulla ymmärretyksi. Yhdistelmäkieli sai nopeasti nimekseen fingliska, suomen ja englannin kutkuttava sekoitus. Äitini kotipitäjässä Peräseinäjoella kummasteltiin Amerikoista tullutta kirjettä. Siinä kerrottiin äidinäidin sisaresta ja hänen työsarastaan. Siskon ammatti muuttui lentäväksi lauseeksi. Vuosikymmeniä se pysyi arvoituksena joka huvitti kaikkia. Vielä minunkin lapsuuskodissani naureskeltiin sitä että ”täti runnaa käntistooria” – eli pitää karkkikauppaa (run a candy store)! Helpompi oli tulkata 9-vuotiaana (!!) tätiensä mukaan Amerikkaan lähteneen enoni ammattia; kehui kirjeissään olevansa hyvälukinen viskari – kalaonnea siis. Toppuutteli onneksi isääni lähtemästä luokseen ankeitten sotavuosien jälkeen: ”se on koko kaukana kotua”. Lause elää yhä perheessämme evästyksenä kaukomatkaa haaveilevalle. Pertti Virtarannan 1992 kokoama Amerikansuomen sanakirja on riemastuttavaa luettavaa. Sanayhdisteteet ovat kuin emojien avaamista. Jokainen jatkossa käyttämäni väännelmä on suoraan Amerikansuomen sanakirjasta eli tiksinööristä (dictionary). Leikitään muutamalla. Nyt vestapulikartenia (vegetable garden), ryytimaata hiki otsassa kuopiessa kannattaa restata, levähtää. Pian pitää jo ottaa esille laanimuuveri (lawn mower), ruohonleikkuri. Sitä hommaa ei kannata pussata (push), työntää tuonnemmaksi. Ja vaikka ei ihan vielä olisi oma pörtei (birthday), syntymäpäivä, voi silti palkita itseään pienellä pörpönillä – siis peräti bourbon viskillä. Hui, pörpöni kyllä panisi meikäläisen vatsan sekaisin. Ja jos silloin sattuisi majailemaan mökillä, tulisi horioppi (hurry up), kiire rynnätä vahvatuoksuiseen eli stinkaavaan authaussiin (outhouse), jossa ei edes voi vetää vessaa. Tuula Sandström