Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Ikäihmisille perhehoivaa

Jos jostakin kumman syystä vanhus on epämiellyttävä termi, niin puhutaan sitten ikäihmisistä. Heidän osuutensa suomalaisesta väestöstä kasvaa, kun eliniät pitenevät ja kun hedelmällistä vaihetta elävät aikuiset ovat nyt ennätyslaiskoja lisääntymään. Ikäihmisistä puhuttiin ennen eduskuntavaaleja ja puhutaan jatkossakin. Alkuvuoden karmeat uutiset yksityisistä hoitolaitoksista kuohuttivat tunteita. Tosin varmaa lienee sekin, ettei myöskään julkisella sektorilla kaikkien vanhusten hoiva ole ihan reilassa. Kun ikääntyneille pohditaan arvokasta elämän lopputaivalta, niin jopa yllättävän vähälle huomiolle on jäänyt perhekotivaihtoehto. Mallista on saatu hyviä kokemuksia eri puolilta maata, mutta edelleen kyse on marginaaliratkaisusta. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa ikäihmisten perhehoito on lähes lähtökuopissa. Koko maakunnassa toimii vain kymmenkunta perhekotia. Maskussa on yksi ja samoin Uudessakaupungissa, lisäksi Mynämäessä toiminta on alkamaisillaan. Muuten hiljaiselo saattaa olla signaali tietämättömyydestä. Perhekodin luulisi kiinnostavan kuntia etenkin siksi, että tästä saattaisi syntyä jopa säästöä verrattuna siihen tilanteeseen, että liian hyväkuntoinen vanhus jouduttaisiin sijoittamaan laitoshoitoon. Kun kunnat ikiaikaiseen tapaansa rutisevat rahapulaansa, niin perhehoidon selvittämiseen pitäisi olla tarmoa. Jos rahasta puhuminen kuulostaa tylsältä, niin jokaisen mamman ja papan inhimillinen taaperrus kohti tuonpuoleista on luultavasti lähiomaisten toiveena. Tähän perhekoti tarjoaisi välimuodon, jos vaikka matka jatkuisikin myöhemmin laitosmaiseen ratkaisuun. Perhekodin ylläpitäjille on luvassa rahakorvausta. Tosin perhekotitoiminta edellyttää voimakasta sitoutumista, sillä vaatimus on se, että joku on aina läsnä, jos omassa kodissa on ikäihmisiä hoidossa joko väliaikaisesti tai jatkuvasti. Perhehoito ei varmastikaan ole ratkaisu ikääntyvän Suomen vanhushoitoon, mutta se voisi olla nykyistä vankemmin pönkittämässä elämänsä ehtoopuolelle edenneiden kansalaisten kunniakasta lopputaivalta. Tässä olisi ainakin kaksi houkutinta ja vieläpä tässä järjestyksessä: inhimillisyys ja raha. Jos asian vähän tökerösti ilmaisee, niin kasvava vanhuskansa on jonkin sortin ongelma. Tähän tarvitaan kaikkia ratkaisumalleja.