Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

On aika kiittää

Suvivirren sävelet, vihreisiinsä pukeutuneet koivun oksat, sinne tänne sinkoilevat koululaiset ja kasvava jono jäätelökioskilla ovat niitä takuuvarmoja kesän merkkejä. Kotona ilmenee orastavaa levottomuutta, jännitystä ja malttamattoman oloista odotusta. Kesälomaan on enää niin vähän aikaa, mutta pitäisi jaksaa rutistaa loppuun asti. Vanhan jäädessä taakse haikeuskin nostaa päätään ja jännitys uuteen liittyen kuplii vatsanpohjassa. Esikoisen peruskoulu tulee päätökseen, keskimmäinen siirtyy yläasteelle ja nuorimmainen pääsee syksyllä tallustelemaan opinpolkuaan uunituoreessa Kurittulan koulussa. Isoja asioita meille kaikille, koko perheelle. On tullut aika kiittää. Meillä on ollut ja on ilo seurata lastemme opinpolkuja. Maskussa asiat ovat aika lailla hyvin. Jokaisessa koulussa on ihan varmasti haasteensa, mitkä eivät aina näy kotiin asti. Tämän päivän oppilasmateriaali tarjoilee takuuvarmasti opettajille tekemisen kenttää. Samaan aikaan kun joku sählää ja soheltaa äänekkäämmin, pitäisi huomio riittää myös sille hiljaiselle ahertajalle. Väliinkin mahtuu kirjava joukko erilaisia oppijoita. Melkoista puntarointia ja sukkulointia. Jos on oppilasmateriaali kirjavaa, niin on sitä myöskin opettajien joukko. Jokaiseen makuun löytyy ja makujen ulkopuoleltakin. Kemiaahan se paljolti on, niin lapsen ja opettajan kuin myös opettajan ja vanhempien välillä. Aina ei olla yhtä mieltä siitä, mikä on lapselle paras tai mitä lapsi osaa. Arkea sävyttää läksyjen ja kokeiden ohella se kaikki muu mitä pienen ihmisen elämässä tapahtuu. Joskus kenkään eksynyt kivi saa kalliojärkäleen mittasuhteet. Kodin ja koulun tuntosarville sekä yhteistyölle on käyttöä ja tarvetta. Tunnelma välittyy ilman sanojakin, mutta erityisesti lauseiden sävyissä, eleissä ja ilmeissä. Ei ole automaattista, että koulusta kotiin palaa hyväntuulinen opintallaaja. Siihen tarvitaan hyvää opettajaa, kivoja kavereita, puitteet, joissa oppiminen on kivaa, henkilökunnan kemioiden yhteensopivuus sekä arjen sujuvuus. Kun koulussa pidetään huolta siitä, että kiusaamistilanteisiin puututaan, oppilasta tuetaan ja kannustetaan, hyväksytään erilaiset yksilöt ja korostetaan yhteen hiileen puhaltamista niin silloin kaikilla on paljon kivempaa, niin lapsilla kuin aikuisilla. Kodin merkitystäkään ei voi liikaa korostaa. Avoimuus on kaiken aa ja oo. Matala kynnys kodin ja koulun vuoropuheluun on ensiarvoisen tärkeää. Positiivinen palaute ja kannustava ilmapiiri toimii parempana porkkanana kuin tiukan nutturan alta sihisty sääntöviidakko. Hyvässä koulussa on tilaa myöskin oppilaiden omalle ajattelulle. Minä kelpaan, minä riitän ja minä olen arvokas joutuvat hetkittäin koetukselle niin lasten kuin aikuistenkin maailmassa. Äitinä sitä pyrkii tekemään parhaansa, joskus yrittää jopa enemmänkin. On ollut ilo huomata, kuinka moni opettaja ja koulun henkilökuntaan kuuluva työntekijä panostaa lapsen hyvään oloon, aidosti välittävällä otteella. Niistä pienistä, joskus mitättömän tuntuisista kohtaamisista koulupäivän aikana syntyy muistoja. Niitä, joita sitten nelikymppisenä ilolla tai kauhulla muistelee. Opettajan puolihuolimaton lausahdus saattaa viikatteen tai siemenviljan lailla kulkea mukana matkassa läpi elämän. Kiitos on hetkittäin kovin pieni sana ja sen mieluusti toimittaisi perille kasvotusten. Arvokkaasta työstä kaikille Maskun koulujen opettajille sekä muulle henkilökunnalle sydämellisin kiitoksin hyvää kesää ja kiitos hyvin tehdystä. Kesävarpaat veteen ja ruohomättäälle makaamaan. Antaa auringon helliä. Päivi Jalo