Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Tyventä luvassa Runonkulmassa – Turkulaiset työhuonenaapurit ammentavat aiheita luonnon rauhasta

Uudessakaupungissa Runonkulman galleriassa avautui tällä viikolla kahden turkulaisen kuvataiteilijan yhteisnäyttely, jolle oli vaikea valita sopivaa suomenkielistä nimeä. – Tyyneys, rauha ja seesteisyys olivat ne ajatukset, joita haimme. Englanninkielinen nimi Serenity summasi ne kaikki, Marjo Yli-Antola kertoo. Yli-Antolalla on aiemminkin ollut näyttely Runonkulman galleriassa, mutta nyt hän pyysi mukaan työhuonenaapurinsa Lotta Lekan . Molemmat ammentavat taiteessaan luonnosta. Yli-Antolan abstraktit öljyvärimaalaukset ovat kepeän värisiä, hentoja henkäyksiä, jotka tavoittelevat rauhaa. – Ne ovat hyvän mielen tuulia ja kuvaavat sellaisia kevyitä hetkiä, jolloin hengittäminen on helppoa ja kaikki sujuu. Ne ovat kuin muistiinpanoja ja muistutuksia itselle, että vaikeiden hetkien jälkeen tulee taas hyviä. Hyviä hetkiä tulee säilöä ja laittaa purkkiin, Yli-Antola kuvailee. Myös teosten nimissä toistuu luonto ja aineettomuus, esimerkiksi Pilvellinen valoa, Myötätuulia ja Keveys. Astetta raskaampiin ajatuksiin pohjaavat Lotta Lekan grafiikan työt, joissa hän pohtii ylikulutusta ja luonnon monimuotoisuuden häviämistä. Ominta tekniikkaa hänelle on metalligrafiikan polymeerigravyyri, johon hän yhdistää valokuvaa, piirrosta ja ommelta. Teoksensa hän on nimennyt latinaksi klassisten hyveiden kuten laupeuden, uskon, kestävyyden, toivon ja vahvuuden mukaan. – Jos me kohtelisimme luontoa hyveiden mukaisesti, luonnolla menisi hyvin. Itse asiassa luonto pärjää hyveiden toteuttamisessa paremmin kuin me, hän sanoo. Lukuisia näyttelyitä pitäneelle taiteilijalle ompelun käyttö osana teoksia on uutta. – Aloitin ompelun monta kuukautta sitten, mutta pidin taukoa, kun en tiennyt tuleeko siitä mitään. Juttelin yhden taiteilijaystäväni kanssa ja lähetin hänelle kuvan, ja hän käski tehdä lisää. Olin jumissa, mutta se puhelu pelasti, Leka kertoo. Uusi tekniikka on kuin lasten ompelukuvien tekoa, mutta paljon tarkempaa. Leka hahmottelee aiheen lyijykynällä grafiikan vedoksen päälle, pistelee kuvan neulalla ja ompelee aiheen ääriviivat. – Teosten pohjat vedostan työhuoneella, mutta ompelen kotona. Rei’ittämisessä minulla on apuna retkipatjan palanen. Istun lattialla ja kuuntelen samalla radiota. Ommellessa saatan kääntää teoksen ympäri parituhatta kertaa, hän kertoo. Lumpusta valmistetulla syväpainopaperilla on Lekan mukaan miellyttävä ompelutuntuma. – Olen tehnyt ikäni kaikenlaisia käsitöitä eri tekniikoilla, ja nyt halusin kokeilla grafiikan teosten työstämistä kolmiulotteisemmaksi. Näyttely on avoinna 13. kesäkuuta saakka.