Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Postin palvelut saaristossa palautetaan 1800-luvun tasolle

Posti on tiedottanut, että kirjeitä ja lehtiä jaetaan jatkossa yhteysalusreittien varrella oleville saarille kerran viikossa, pääsääntöisesti perjantaisin. Muutos koskee Velkuaa (Palvaa ja Velkuanmaata) sekä eräitä ruotsinkielisiä saaristoalueita (Korpoström, Utö, Iniö, Hiittinen, Rosala ja Högsåra). Myös paketit ja mainokset jaetaan kerran viikossa. Tällä muutoksella näissä saaristopaikoissa siirrytään postipalveluissa yli sata vuotta taaksepäin. Posti yrittää perustella päätöstään viittaamalla postilakiin, jonka mukaan ”vaikeakulkuisella saaristo- ja erämaa-alueella — kirjeet ja postikortit on jaettava vähintään kerran viikossa”. Saariston vaikeakulkuisuudesta voidaan olla perustellusti aivan toistakin mieltä, ja myöskään mistään erämaa-alueesta ei tietenkään ole kysymys. Kaikkein ontuvin postin selitys on Velkuan alueen osalta, sillä mantereelta on Palvaan seitsemän minuutin lossiyhteys ja Palvasta suunnilleen saman kestoinen lossiyhteys Velkuanmaahan. Koko jakelureitin voi hoitaa autolla hyviä teitä pitkin niin kuin missä muualla tahansa. Siten vaikeakulkuisuus ja erämaa sijaitsevat lähinnä postin päättäjien mielikuvituksessa. Luultavasti sota-ajan kenttäpostikin toimi nopeammin kuin saaristossa tämän muutoksen jälkeen. Jatkoselityksistä käy ilmi, mistä postin kenkä puristaa: ”Ulkosaaristossa jakelukustannus yhtä kirjettä tai postikorttia kohden voi olla jopa satoja euroja. Lähetysmäärien vähenemisen takia Postilla on tarve alentaa jakelun kustannuksia”. Tietenkin on kyse tarpeesta säästää rahaa – ja esimerkiksi valitaan jokin ääritapaus, jota ei voi taatusti yleistää. Posti on Itella-imagonsa myötä mieltänyt itsensä liikeyritykseksi eikä yhteiskunnallista tehtävää suorittavaksi palvelulaitokseksi, joka tukisi maan kaikkien osien asuttuna pitämistä. Muutoksesta ilmoitettiin sopivasti vasta vaalien jälkeen, että kansalaiset eivät päässeet esittämään postinjakeluongelmiaan valppaassa tilassa oleville kansanedustajaehdokkailleen. Varsinkin keskustaan murskatappio tarjoaa nyt hyvän tilaisuuden tehdä tällainen uudistus – onhan keskusta profiloitunut usein syrjäseutujen ymmärtäjänä. Huomiota herättää, että kohdelistalla on nimenomaan Velkua, joka kulkuyhteyksiensä suhteen voidaan rinnastaa täysin mantereeseen. Onko se mukana häivyttämässä vaikutelmaa, joka luettelosta muuten väkisinkin syntyisi: posti haluaa vaikeuttaa erityisesti ruotsinkielisten saaristokuntien palveluja. Hiukan sellainen kuva luettelosta tosin nytkin jää. Keskeinen kysymys tässä joka tapauksessa on, miten postin päätös sopii yhteen perustuslain ja kansalaisten yhdenvertaisuuden kanssa. Tältä osin asiassa ei liene vielä sanottu viimeistä sanaa. Pekka Pihlanto Turku/Velkua