Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Ohjaaja opastaa sanojen maailmaan

Sanataide kuulostaa juhlallisemmalta kuin mitä se on, huomauttaa maskulainen sanataideohjaaja Riitta Suominen . – Se on tekstejä, kertomuksia, runoja, mitä muotoa milloinkin. Sanataideohjaus pyrkii siihen, että ihminen ilmaisee itseään, ja ryhmässä saa kannustusta toisilta. Hän on viime syksystä asti ohjannut ryhmiä Turun työväenopistossa, Auralan kansanopistossa ja Kirjan talossa Turussa. Haaveena olisi toimia myös kodin lähiympäristössä, ja nyt onkin jo sovittu Raisio-opiston kanssa kurssista Mynämäessä. 2020 tammikuussa alkavalle kurssille mammat ja papat ovat tervetulleita kirjoittamaan ylös omia muistojaan elämän varrelta. Omaelämäkerrallisten ryhmien ohjaaminen onkin Suomiselle mieleisintä. – Annan aiheen joko tunnilla tai etukäteen. Kirjoitettuja tekstejä luetaan yhdessä ja niistä keskustellaan. Esimerkiksi tänään Kirjan talolla pidetyssä ryhmässä annoin aiheeksi kertoa merkityksellisestä työpäivästä tai työstä. Kun muistoja kirjoittaa auki ohjatusti, saa muistikanavat uudestaan auki. Edelleen muistojen mieleen palautumiseen auttaa se, kun kuulee muiden muistoja. Kurssille tullessa tärkeintä on oma innostus ja halu tehdä, tyyli- ja kielioppiasioissa saa sitten apua ohjaajalta. Kirjoittaa voi sekä omaksi iloksi että arvokkaaksi perinnöksi jälkipolville, vaikkapa lapsenlapselle. – Luulen, että nyt on kasvamassa sukupolvi, joka on oikeasti kiinnostunut menneestä, koska maailma muuttuu niin nopeaa tahtia. Moninkertaisena mummuna Suomiselle on tärkeää myös lasten sanataide. Tänä keväänä hän ohjasikin lapsia sanojen maailmaan Mynämäessä Saarekkeessa Raimelan asukasyhdistyksen järjestämässä Taikasanoja-illassa. Sanataideohjaus on Suomiselle ihanteellista, koska siinä yhdistyvät hänelle tärkeät asiat: lukeminen, kirjoittaminen ja ihmisten kanssa toimiminen. Luovan kirjoittamisen ja sanataiteen pariin Riitta Suominen päätyi suorittaessaan kesken jääneen maisterintutkinnon vuonna 2010. Sen jälkeen hän innostui opiskelemaan Turun yliopistossa luovan kirjoittamisen aineopinnot, joihin hän sisällytti vuoden mittaisen sanataideohjauskurssin. Mielessä Suomisella olisi paljon kaikenlaista, mitä hän haluaisi tehdä, mutta kulttuurin saralla leivän saaminen on vaikeaa. – Kulttuuri työllistäjänä on nousussa, mutta kyllä sitä edelleen helposti pidetään puuhasteluna ja kukkahattutätien touhuna. Runous, lyhyt proosa ja aforismit ovat Suomiselle omin laji. Hänen runojaan ja aforismejaan on julkaistu ja palkittu. Molempia on mukana esimerkiksi Metsän aika 2019 -kalenterissa Taina Kaarton valokuvien ohessa, ja samalla konseptilla ollaan tekemässä kalenteria ensi vuodellekin. – Runokokoelmankin olen kirjoittanut, mutta en ole lähtenyt sille vielä julkaisijaa etsimään. Suomisella on takanaan myös 30 vuoden ura mainostoimistossa. Uudenlainen aluevaltaus kirjoittamisen saralla Suomiselle oli äskettäin valmistunut Nousiaisten Rotaryklubin 60-vuotishistoriikki. – Oli valtavan antoisa työ koostaa se pöytäkirjoja ja kuva-arkistoa käyttäen. Maskussa Riitta Suominen on asunut vuodesta -92. Perhe muutti ensin vuokralle kunnes nykyinen omakotitalo valmistui seuraavana vuonna. – Masku valikoitui ihan tonttitarjonnan perusteella, kun Turussa myytiin ei-oota. Tähän tykästyttiin ja tämä oli meille oikea suunta lähteä Turusta kasvattamaan lapsia maaseudulle, kun itse olen kotoisin Mynämäen Kivikylästä ja mies Vehmaalta. Suominen on huomannut kotiseudun merkityksen korostuneen vanhemmiten. Hän viihtyy Maskussa hyvin, mutta myöntää olevansa myös tietynlainen henkinen paluumuuttaja tai ainakin ”varttimynämäkeläinen”. Hän on viime aikoina ollut mukana Mynämäessä erilaisissa kulttuuritapahtumissa yleisönä mutta myös toimijana. Tuleva kiinnostava projekti on Koneen säätiön Saaren kartanon Äänen avaus -triennaali. – Toukokuun loppupuoli tarjoaa intensiivistä ja yhteisöllistä kiinnostavaa tekemistä. Yleensä triennaalit mielletään kuvavoittoisiksi, joten olen innolla tuomassa sinne mukaan sanojen osuutta ja tärkeyttä.   Ikä: syntynyt 1960-luvulla Asuu: Maskussa, syntyisin Mynämäen Kivikylästä Perhe: puoliso, neljä lasta kumppaneineen ja lastenlapset Hilma, Aava, Arvo ja Oiva. Lapsuudenperheessä isä, veli perheineen ja sisko perheineen Ammatti: sanataideohjaaja Harrastukset: lastenlapset, lukeminen, kirjoittaminen Motto: Edesmenneen isänäidin sanoin: Ko paljo pelkkä ni hyvi selkke Unelma: Oleilu marraskuisessa Venetsiassa