Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Puhdetyöilmiö saavutti asemasodan aikana massiiviset mittasuhteet – Sodanjohto huomasi tuotantopotentiaalin

Mynämäen Vanhalla Yhteiskoululla avattiin Veteraanipäivän juhlassa sunnuntaina näyttely Asemasotaa ja rintamaviihdettä. Esillä on puhdetöitä mynämäkeläisen, edesmenneen keräilijän kokoelmista sekä kertomuksia asemasodan aikaisesta viihdetuotannosta paikallisesta näkökulmasta käsin. Avajaispuheen piti tietokirjailija ja tutkija Olli Kleemola , jolta viime viikolla ilmestyi uunituore kirja Käsin ja sydämin – Sota-ajan puhdetyöt. Kleemolan oma kiinnostus puhdetöihin heräsi jo pikkupoikana, kun hän katseli laitilalaisen, JR 56:ssa palvelleen isoisänsä Onni Aaltosen tuliaisia rintamalta. – Myös muissa maissa tehtiin puhdetöitä toisen maailmansodan aikana, mutta ilmiön mittakaava erottaa suomalaiset muista. Yli kaksi vuotta kestäneen asemasotavaiheen aikana puhdetyöinnostus saavutti massiiviset mittasuhteet. Puhdetöille perustettiin oma ostajaverkosto ja myös sodanjohto, joka aluksi oli vastustanut rintamamiesten omasta innostuksesta syntynyttä puhdetyöilmiötä, havaitsi armeijan tuotantopotentiaalin, Kleemola sanoo. Rintamamiesten käsityöt havaittiin hyväksi mahdollisuudeksi torjua uhkaavaa pulaa ja puutetta, ja niinpä sotilailta tilattiin jatkosodan aikana muun muassa kirveenvarsia ja suksia. Pienempien töiden lisäksi rintamalla syntyi noin tuhat asevelitaloa. – Sodanjohto pyrki ohjaamaan miesten käsityöinnostusta hyötyesineisiin, mutta tässä suhteessa korpisoturit olivat jääräpäisiä. Koriste-esineitä tehtiin mieluummin kuin kirveenvarsia, Kleemola sanoo. Korsuissa syntyi sormuksia, puukulhoja, rasioita, pelilautoja ja paljon muuta. Itä-Karjalan metsistä saatavien puulajien lisäksi puhdetöihin käytettiin olkea, tuohta, vuolukiveä ja sotatoimialueelta saatua metallia. – Asemasodan pitkät kuukaudet ja vuodet olivat hermoja raastavaa aikaa, johon satunnaisten taistelujen lisäksi kuului paljon ajan tappamista ja loputonta kaipuuta. Samaan aikaan, kun kotirintamalla kärsittiin työvoimapulasta, rintamalla etsittiin keinoja kuluttaa aikaa. Kleemola ei niele joidenkin sotahistorioitsijoiden esiin nostamaa ajatusta siitä, että puhdetöiden teko olisi vaikuttanut Suomen rintamalinjan nopeaan murtumiseen suurhyökkäyksen alettua. – Hyökkäys tuli niin suurella ylivoimalla, että vaikka olisi keskitytty rintamalinjojen vahvistamiseen, sillä ei olisi ollut merkitystä. Kleemola näkee puhdetyöt veteraanien jälkipolville jättämänä merkittävänä perintönä, jolla oli myös keskeinen rooli sotavuosien mielialatyössä. – Käsityöhön keskittyminen tarjosi rintamamiehille tilaisuuden unohtaa hetkeksi sodan kauhut. Sormuksen kaivertaminen rakkaimmalle tai ompelurasian teko omalle siskolle tai äidille vei ajatukset kotiin ja tarjosi samalla mahdollisuuden muistaa lähimmäisiä myös aineellisesti, hän sanoo. Näyttely on avoinna toukokuussa maanantaisin kello 10–14 ja sopimuksen mukaan. Kesäkuun 8. päivän jälkeen näyttelyyn pääsee tutustumaan joka päivä kello 10–15.