Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Häkämies pakenee dekkareissaan hallintovirkamiehen normipäiviä

Maskulainen Kari Häkämies hoitaa työkseen Varsinais-Suomen maakuntajohtajan tehtäviä. Vapaa-ajalla rooli on tyystin toisenlainen: Häkämies on kunnostautunut tällä vuosikymmenellä myös dekkarikirjailijana. – Ei siitä pääse mihinkään, että kirjoittaminen on myös pakoa hallintovirkamiehen normipäivistä. Kirjoittamisella on virkistävä vaikutus siviilitöihin, Häkämies vakuutti vähälukuiseksi jääneelle yleisölle Maskussa kirjastossa. Häkämies sai vastata vakiokysymykseen siitä, mikä innostaa kirjoittamaan. – Luulen, että kaksi kolmasosaa haluaisi kirjoittaa kirjan ja vielä useampi voittaa lotossa. Tähän lajiin on vaikea kannustaa, sillä kun kustantamoihin tulee yhä enemmän ja yhä parempia käsikirjoituksia, niin entistä pienempi osa niistä julkaistaan. Kirjoittamisen vimmaa on vaikea selittää. Itse halusin joskus toimittajaksi, mutta isä sai houkuteltua oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Häkämies julistautui himolukijaksi. – Luen kahden kirjan viikkovauhtia ja välillä käyn Maskun kirjastossa salaa vaimolta. En osaa kuvitella sitä, ettei kirjoittaja itse harrastaisi lukemista. Häkämies kuvaili kirjoittamista julmaksi harrastukseksi. – Helpolla ei pääse ja kritiikkiä tulee. Tosin lukijapalaute on vähäistä ja sekin on suomalaisen käytöskulttuurin perusteella lähinnä positiivista. Maakuntajohtajan työpäivät tuppaavat venymään pitkiksi. – En pysty nukkumaan yli kuuteen, joten kirjoitan varhain aamulla siihen saakka, kun perhe herää. Harrastaja ei voi odottaa jotakin oikeaa hetkeä, joten itse pyrin kirjoittamaan 5000 merkkiä päivässä. Kun välillä homma ei suju, niin silloin pitää keskeyttää kirjoittaminen. Kyllä himo kirjoittamiseen iskee muutamassa päivässä, Häkämies totesi. – Sitä väitettä en ole päässyt kokemaan, että joutilaisuus olisi luovuutta. Häkämies myönsi tulleensa dekkareiden lukijana nirsommaksi. – En pidä toimintarikosromaaneista, vaan esimerkiksi ruotsalaisesta genrestä, jossa on yhteiskunnallisempi ote. Dekkarin perusjuoni on se, että joku murhataan ja sitten lukija miettii, kuka on murhaajaa. Tosin yksi murha ei enää riitä. – Rikosromaani on elettyä elämää lennokkaampaa, jos sitä vertaa poliisin normaaliin työhön. Toki viime aikojen tapahtumat poliisitoimessa ovat olleet sellaisia, että jos joku olisi kirjoittanut sellaisista kirjan, tarinaa ei olisi pidetty uskottavana. Häkämies ei poimi dekkareihinsa suoraan henkilöhahmoja pitkältä ja monipuoliselta työuraltaan. – En halua olla ilkeä enkä pyri maksamaan potut pottuina. Jos joku väittää tunnistavansa kirjoista jonkun oikean henkilön, niin tulkinta ei ole oikea. Häkämiehen dekkareissa on piipahdettu Nousiaisissa, mutta Maskuun tapahtumat eivät ole ainakaan vielä ulottuneet. – Maskussa vietetään liian hyveellistä elämää.