Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kunnia heille, joille se kuuluu

SBS Wirmon ja SBS Maskun C2-poikien yhteisjoukkueen SM-hopea on saavutus, jonka lokikirjan alleviivatuille sivuille on tähtisateen hieman tauottua aihetta tai jopa velvollisuus kurkistaa vielä kertaalleen. Vasta viime kesänä ensimmäiset viralliset yhteiset ottelunsa pelanneet nuorukaiset murtautuivat suoraan maan kärkieliittiin ja päättivät kautensa tekemällä molemmille seuroille merkittävää seurahistoriaa. Vakan alueen seurojen yhteisjoukkueen ponnistus suurseurojen puristuksessa on osoitus yhteistyön voimasta, jonka avulla voidaan pienemmiltäkin talousalueilta haastaa niin usein mestaruustaistoissa viliseviä seurajättiläisiä. Mutta miten tämä on lähtökohdat huomioon ottaen yleensäkään mahdollista? Tuskin siihen on yhtä vastausta kenelläkään olemassa. Oma uskomukseni on, että taustajoukkoina on ollut riittävä määrä vastuuntuntoisia ja tehtävänsä hallitsevia käsipareja, jotka ovat soutaneet sitkeästi samaa venettä. Matkan varrella on varmasti myrskynnyt rajustikin, mutta sitkeästi soutamalla matka on jatkunut ja myrsky laantunut. Joukkueen valmennuksesta rohkenen nostaa esiin riskilläkin yhden nimen ylitse muiden, vaikka moinen hehkutus ei korreloikaan kuluvan ajan henkeä edes median näkökulmasta. Mies on Mikko Immonen , koetun ja nähdyn tuhkimotarinan kiistaton johtaja, joukkueen vastuuvalmentaja, isähahmo ja paljon muuta. Minulla on ollut ilo tuntea tämä suuri, vaatimaton, edestäpäin joukkojaan johtava seurauskollisuuden ruumiillistuma jo 90-luvun puolimatkasta alueellisen salibandyroihun alkutaipaleelta alkaen. Vuosien varrella maestrolle ovat siementyneet usko itseensä ja kyky toimia sateentekijänä silloin, kun siihen on tarvetta. Kukaan ei tee mitään yksin, se on päivänselvää. Ryhmä tarvitsee johtajan ja johtaja ryhmän. Faktaa vain on, että viime kädessä olet valmentajana kasvokkain peilikuvasi kanssa. Sellainen mies kipparoi miehistöineen nuorukaiset kotisatamaan kokemuksen poltto rinnassaan, vaaksan kasvaneina, onnellisina omaisten ja ystävien huomaan. Muistettakoon, että todelliset sankarit löytyvät kaukalon sisäpuolelta. Gladiaattorit, jotka ovat osoittaneet, ettei mikään ole heille mahdotonta tahtotilan ollessa riittävä. Kauteen on mahtunut pettymyksiä, loukkaantumisia, riemua ja ilon pirskahduksia. Raskaat harjoitustunnit on nyt palkittu pojille ruhtinaallisesti ja kaulariimussa välkehtii hopea. Vapaus ja kesälaidun kutsuvat rasavillejä. Kannattaa kuitenkin itse kunkin tallentaa mieleensä eritoten nuorille antamani elämänohje: tulevaisuudessa et saa mitään eilispäivän teoillasi, käännä katseesi ajoissa eteenpäin. Muistot voit tallentaa sydämeesi ja palauttaa mieleesi. Emoseuroissa nuorten menestyminen on otettava vakavasti, sillä kehityskäyrän ollessa koetun kaltaisessa liidossa tiimalasi juoksee kohisten. Siksi edustusjoukkueiden ja valmennuksen tason on oltava sellainen, että se tarjoaa suoran väylän nuorten kehitysmahdollisuudelle kullekin henkilökohtaisten edellytystensä pohjalta. Eikä ainoastaan sinisilmäisesti kasvatusseuran väreissä, vaan myös tarkalla seurayhteistyöllä pohtien, kumman joukkueen sisällä on paremmat mahdollisuudet pelaajan yksilölliselle, fyysiselle ja henkiselle kehitykselle. Jokaisen juniorin tarpeet kun eroavat toisistaan ja tulevaisuudessakin jatkettavalla yhteistyöllä näihin tarpeisiin pystytään varmasti vastaamaan. Suurseurojen hankintahuutokaupan houkuttimille kannattaa kääntää selkänsä vielä vuosiksi. Niihin kekkereihin kyllä kerkeää myöhemminkin.