Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Joen kuuluu olla sameaa, ei kristallinkirkasta – Sirppujoella taistellaan happamia valumavesiä vastaan

Neljä kuukautta sitten Sirppujoki muuttui rankkojen sateiden myötä Männäisissä kirkkaaksi ja selvästi vihreäksi. Sirppujoen vedenlaadun ja tulvasuojelun parantamishankkeen projektipäällikkö Antti Kasevan mukaan Ely-keskus tutki vesinäytteen ja havaitsi, että se myös fluoresoi. – Se ei ole luonnossa ollenkaan yleinen ilmiö. Smaragdinvihreän värin saivat aikaan hyvin happamien valumavesien irtisaamat metalliyhdisteet, hän kertoo. Laitilassa ja Uudessakaupungissa virtaavan Sirppujoen valuma-alue on merkittävin happamien sulfaattimaiden esiintymisalue Lounais-Suomessa. Joessa esiintyy aika ajoin happamuutta ja raskasmetalleja äkillisinä piikkeinä, jotka johtuvat pitkän kuivan kauden jälkeisistä sateista. – Syksyllä jokivesi ja pohjavedet menivät todella alhaalle, ja sulfaattimaista vapautui hurjat määrät happamuutta. Talven sateet ja lumen sulamisvedet huuhtoivat tämän happaman kuorman ojiin ja Sirppujokeen. Maaperästä irronneet metallit kuten rauta saavat savipartikkelit saostumaan ja laskeutumaan vesistön pohjaa, jolloin vesi kirkastuu. – Ihmiset saattavat ajatella, että nimenomaan kirkas vesi on hieno juttu, mutta eliöstölle se on hyvinkin haitallista. Olemme savialueella, jossa luontainen väri virtavesille on ruskea, Kaseva sanoo. Viime viikolla Laitilassa järjestettiin maa- ja metsätalouden neuvojille, vesienhoidon asiantuntijoille, maanviljelijöille ja metsänhoitajille suunnattu seminaari, jossa käytiin läpi happamien sulfaattimaiden tunnistamista ja keinoja niiden aiheuttamien haittojen torjumiseen. Tilaisuuden järjestivät kaksi Ympäristöministeriön rahoittamaa happamien sulfaattimaiden ongelmiin pureutuvaa hanketta, joista tilaisuudessa tutustuttiin erityisesti paikalliseen Sirppujoen vedenlaadun ja tulvasuojelun parantamisen hankkeeseen. – Voisi sanoa, että Sirppujoki on tietyllä tapaa monivammainen vesistö. Happamuushaittojen lisäksi siellä on myös ravinteita, mutta lisäksi on veden määrään liittyviä ongelmia. Tulvien lisäksi viime kesä näytti myös sen, mitä kuivuudesta voi seurata. Hankkeen tarkoitus on lisätä tietämystä ja motivoida käyttämään menetelmiä, joilla haittoja pystyisi vähentämään, Kaseva sanoo. Seminaarin osallistujat pääsivät tutustumaan hankkeen pilottialueelle Kalannin Ridanalaan, jonne viime syksynä rakennettiin säätösalaojitus, tulvavallit ja biohiilisuodattamo. Säätösalaojituksella kevätkosteutta säästetään mahdollisimman pitkälle kasvukaudelle, ja sen avulla pohjaveden taso pyritään pitämään niin ylhäällä kuin se on viljelyn kannalta mahdollista. Salaojista valuvat vedet ohjataan pilottikohteella kahteen maan alle rakennettuun pitkänmalliseen kaivantoon, joissa toisessa testataan puuhakkeen ja toisessa biohiilen ja puuhakkeen puhdistustehoa. Biohiilisuodattamon toimintaa jatketaan nykyisen hankkeen puitteissa vuoden loppuun asti, mutta jatkoaikaa on haettu. – Suodattamon ravinteiden ja kiintoaineen pidätyskyky on parantunut seurannan aikana. Se ei ollut huippuluokkaa kun aloitettiin, mutta on näyttänyt oikeanlaista kehityssuuntaa. Alustavien tulosten perusteella näyttää siltä, ettei tällä menetelmällä ratkaista näiden valumavesien metallikuormitushaasteita. Olemme mitanneet hyvin matalia pH-arvoja sekä salaojavesistä että itse joesta, eikä näin hapan ympäristö ei ole biologisen puhdistustoiminnan kannalta optimaalinen paikka, Kaseva sanoo.