Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Maataloudella on tulevaisuutta, jos moni asia tehdään toisin

Vahteruksella viime viikolla järjestetyssä Ruoantuotanto osana Vakka-Suomen elinvoimaa -seminaarissa pohdittiin maaseudun asemaa Suomessa ja erityisesti Vakka-Suomessa. Turun kauppakamarin Uudenkaupungin osaston ja Männäisten torin yhdessä järjestämän tilaisuuden pääpuhuja oli entinen OP-ryhmän pääjohtaja Reijo Karhinen , jonka valtiovallan toimeksiannosta laatima selvitys maatalouden tilasta julkaistiin helmikuussa. Karhinen totesi heti aluksi, että maatalous voi olla tulevaisuuden elinkeino, mutta monen asian pitää muuttua. – Viljelijän tulotaso on laskenut parikymmentä vuotta. Suomessa tuotetaan puhdasta ruokaa, mutta viljelijä ei menesty, se ei ole viljelijän vikaa vaan järjestelmän, Karhinen totesi. Suurimpina ongelmina ovat lukuisat viljelijän lähellä toimivat järjestöt, joilla on enemmänkin mielessä oma hyvinvointi kuin viljelijän toimeentulo. – Tukipolitiikka taas on ollut hallintovetoista ja se olisi muutettava elinkeinosta lähteväksi kehitystä tukevaksi. Nyt iso osa tuesta valuu lannoiteteollisuudelle, konekauppiaille ja niin edelleen. Kaupan keskusliikkeiden asema on Suomessa epätavallisen vahva, mutta Karhinen ei sitä pidä pääsyyllisenä tuottajan saamaan alhaiseen hintaan, vaan ongelma on pikemminkin jalostusportaassa ja osin myös viljelijöissä. – Viljelijät ovat liian pieniä tasavertaiseksi neuvottelukumppaniksi eivätkä he ole järjestäytyneet vahvoiksi tuotekohtaisiksi toimijoiksi. Jalostusporras taas on isolta osin tuottajien omistamien yritysten käsissä, mutta tuottajat eivät käytä niissä valtaansa. Elintarviketeollisuus on myös selkeä alisuorittaja viennissä. Suomalaisella elintarvikkeella on puhdas ja hyvä maine, mutta se ei ole konkretisoitunut vienniksi. – Negatiivisuus koko alan ympärillä on silmiinpistävä, jopa viljelijät itse suhtautuvat tekemiseensä vähätellen. Suomessa on kuitenkin eri puolilla kehitetty erilaisia menestyviä ruokabrändejä, mutta niitä on edelleen liian vähän. – Sitten on tämä jatkajaongelma. Viljelijät vanhenevat ja miten tällaisessa negatiivisessa ilmapiirissä löydämme tiloille nuoria yrittäjiä? Karhinen uskoo, että aktiivisesti tilaansa kehittäneet viljelijät ovat siinäkin etuasemassa, ”hömppäheinää” viljelleet vanhaan juuttuneet taas ovat vaikeuksissa. – Tekemistä on myös viljelijän koulutuksessa. Aikanaanhan rumasti sanottuna kotitilalle jäi lapsista se, joka ei muualle päässyt, nykypäivänä maatalous on todella vaativa ammatti, jossa viljelyn lisäksi pitää hallita laskentatoimi, markkinointi, tietotekniikka ja paljon muuta. Edelleen viljelijät keskittyvät liikaa kiloihin, kun ajattelun lähtökohdaksi pitäisi ottaa eurot eli enemmän liiketaloudellisia tavoitteita toimintaan. Maakuntavaltuuston puheenjohtaja ja viljelijä Pekka Myllymäki näki asiat pitkälti samalla tavalla, mutta hänellä oli myös uusia raikkaita ideoita viljelijän pelastamiseksi. – Erikoistuminen on tietenkin yksi juttu, mutta sen rinnalla nousee esimerkiksi energiantuotanto. Maatilalla voidaan kustannuksia laskea omalla energiatuotannolla ja sitä voidaan tulevaisuudessa myös myydä. Viljelyssäkin avautuu uusia mahdollisuuksia. Myllymäki kysyi, onko nykyisin viljeltäviä kasveja käytettävä niin kuin aina on tehty. – Tutustuin Italiassa hankkeeseen, jossa sokerijuurikkaan sokeria käytettiin muovin valmistuksen raaka-aineena. Kannattaako meidän rahdata kaikki juurikkaita Säkylään, vai voisiko niille löytyä jotain muutakin käyttöä? Osittain samaan asiaan liittyy uusien biomateriaalien keksiminen ja niiden hyödyntäminen, joka avaa tulevaisuudessa uusia mahdollisuuksia viljelijälle. Lisäksi tilaisuudessa Ukipoliksen Heidi Jaakkola kertoi Kulta-hankkeesta, kaupunginjohtaja Atso Vainio hahmotteli kuntien tulevaisuutta ja ravintoloitsija Tapio Pääkkö kertoi usein esimerkein, miten hän hyödyntää lähiviljelijöiden tarjoamia laadukkaita ja tuoreita raaka-aineita.