Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Yhdistystaloille on tosiaan tarvetta

Vakka-Suomen Sanomien pääkirjoitus (18.5.) tarttui äärimmäisen tärkeään aiheeseen nostaessaan esille yhdistystalojen merkityksen. Pääkirjoituksessa nähdään talot yhdistystoiminnan pelastajina, mutta asiaa voi tarkastella myös kestävän kehityksen kannalta. Yhdistystoiminnan yksi keskeisempiä elementtejä on yhteinen tila, etenkin maaseudulla, jossa niitä usein kutsutaan kylätaloiksi. Yhdistystalo on parhaimmillaan alueensa asukkaiden yhteinen olohuone, jossa kasvatetaan yhteisöllisyyttä ja ehkäistään syrjäytymistä. Perinteinen suomalainen yhdistystalo on seurantalo, kuten vaikkapa Velkuan Sinervo. Niitä rakennettiin pääasiassa 1900-luvun kuluessa ja jäljellä on tiettävästi noin 2500 taloa. Uusia seurantaloja ei käytännössä enää rakenneta, mutta yhteisöllisessä käytössä olevien tilojen määrä ei suinkaan ole laskusuunnassa. Esimerkiksi juuri Kustavissa on havaittu, että rakennusten käyttötarpeet eivät aina osu yhteen niiden elinkaaren kanssa. Elinkeinoelämän jäljiltä rakennuksia jää vaille käyttöä, samoin esimerkiksi kuntaliitosten ja seurakuntaliitosten seurauksena maassamme on sadoittain uutta käyttöä kaipaavia tiloja. Sote-uudistus tuonee lisää terveyskeskuksia myyntilistoille. Varsin monet lakkautetut kyläkoulut päätyvät kylä- ja muiden yhdistysten käyttöön. Yhdistyskäytössä on myös entisiä kunnantaloja, rukoushuoneita ja vaikkapa vanha rautatieasema, kuten Nousiaisissa. Tyhjien tai vajaakäyttöisten tilojen uudet käyttötavat luovat mahdollisuuksia kansalais- ja kulttuuritoiminnalle sekä yrityksille. Aivan liian usein uusia käyttötapoja etsitään kuitenkin kovin pienen joukon voimin ja ratkaisuvaihtoehdot ovat joko-tai –tyyppisiä eli tilojen hallinnan tai vuokraamisen oletetaan olevan yhden tahon ratkaistavissa. Mennään edelleen tila ja omistus edellä, kun parhaimmillaan tilakysymyksissä voitaisiin olla jakamistalouden ja kumppanuuksien eturintamassa. Yhdistystaloajatus on äärimmäisen kannatettava, sillä yksittäinen yhdistys ei välttämättä edes kaksi tarpeeksi käyttöä vanhalle koululle tai kunnantalolle, saati keinoja kestävälle talon ylläpidolle. Olennaista olisikin jo alkuvaiheessa koota mahdollisimman avoimesti ja kattavasti toimijoita, joiden toiminnalle tyhjentyvällä kiinteistöllä olisi lisäarvoa. Tällaista työtä on tehty esimerkiksi Maskun Nivolan kohtaloa pohdittaessa. Käyttö on rakennusten parasta suojelua, sillä se ehkäisee vandalismia ja muita turvallisuusongelmia. Kiinteistön arvo säilyy paremmin ja toiminta kohottaa myös talon ja alueen imagoa: ylipäätään toiminta synnyttää uutta toimintaa. Monen rakennuksen kohdalla olisikin pidettävä tyhjilleen jättämistä viimeisenä ratkaisuna ja pohdittava esimerkiksi muutostöiden tai ostajien etsimisen ajaksi tilapäiskäytön mahdollistamista. Kunnan taloutta ei muutenkaan pelasteta vanhoista kiinteistöistä saatavilla hinnoilla. Ja lopuksi vielä pieni selvennys yhdistysrekisterin määrien tippumiseen: PRH poisti 2016-2017 listoilta yhdistyksiä, joista ei ollut kuulunut vuoden 1995 jälkeen mitään. Listoilta poistui mm. jo muutenkin lopettaneiden puolueiden paikallisjärjestöjä ja muita reliikkejä. Suomessa perustetaan edelleen keskimäärin kuusi uutta yhdistystä päivässä, vaikka monenlainen pop up –tyyppinen toiminta onkin entistä suositumpaa. Tauno Linkoranta Kyläasiamies Varsinais-Suomen Kylät ry Yhdistys sai vastikään Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahaston apurahan entisten julkisten tilojen uusiokäyttöä yhteisöllisinä tiloina selvittävään tutkimukseen