Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kannabiskoukku johti muihin huumekokeiluihin – Myllyvirta kertoi selviytymistarinansa Maskun yläkoululaisille

Nurmijärveläinen Pasi Myllyvirta oli muutama vuosi sitten sellaisessa huumekoukussa, josta tilastojen mukaan vain yksi sadasta selviää. Myllyvirran tarina sai yleisön hiljaiseksi torstaina Hemmingin yläkoulussa Maskussa. – Jos päihteistä tulee liian hyvä olo, silloin on omassa elämässä jotakin pielessä. Päihdetie ei ole helppo eikä se paranna sitä, mikä on vialla. En suosittele tätä reittiä, vaikka siitäkin voi selvitä, Myllyvirta totesi. Tavallisessa yrittäjäperheessä varttunut Myllyvirta kokeili ensimmäisen kerran alkoholia kahdeksasluokkalaisena. – Kun jo ensimmäisen drinkin jälkeen oli hyvä olla, niin ehkä se oli merkki taipumuksesta addiktioon. En kuitenkaan siinä iässä joka viikonloppuna tintannut. Myllyvirta oli 15-vuotias, kun hän lähti kaverinsa luokse pelaamaan tietokonepelejä. Tarjolla oli kannabista. – Siitä tuli kiva fiilis. Muutama vuosi myöhemmin elin jo tuplaelämää: kävin päivisin töissä ja polttelin pilveä vapaa-ajalla. Kun kaveri alkoi myydä hasista, aine tuli tutuksi myös Myllyvirralle. Tosin ensimmäinen kokeilu päättyi siihen, kun poliisi kolkutteli kotiovea aamukuudelta. – Siitä rapsahti 55 päivää ehdonalaista. En kuitenkaan ajatellut lopettamista, vaan päätin, etten enää jää kiinni. Armeija-aikana lomat sujuivat lähinnä kännäilyssä, mutta sen jälkeen kannabis tuli taas kuvioihin uudella tavalla. – Muutin omaan kämppään, jossa oli sauna. Kaveri ehdotti kannabiksen kasvattamista. Kun ensimmäinen sato valmistui, aloin käyttää ainetta päivittäin. Siinä meni vuoden päivät ja sitten yritin todistaa olemalla viikon selvinpäin, etten ole riippuvainen. Se oli pelkkää kusetusta, Myllyvirta myönsi. – Mieli tottuu kannabikseen niin, että siihen jää koukkuun, vaikkei keho jäisikään. Kun kannabiskaveri kuoli auto-onnettomuudessa, Myllyvirta yritti pyristellä eroon aineista. Puolen vuoden paussi päättyi, kun lomareissulla Espanjassa tuli ystävien kanssa puheeksi rahan tienaaminen kannabiskasvatuksella. – Raha ei ollut minulle motiivi, vaan kannabiksesta tuli tapa päästä pakoon omaa elämääni. Töissä en saanut enää mitään aikaan, unet vähenivät, muisti alkoi pätkiä ja pää meni totaalisesti tilttiin. Sain töistä kuukauden saikkua ja lähdin tuttavan erämaamökille kokoamaan itseäni. Siellä huusin, raivosin ja itkin, kun kannabiksen blokkaamat tunteet alkoivat tulle esille. Sen verran fiksu olin, että kun hakkasin päätä seinään, laitoin sentään tyynyn väliin. Huumeettomat jaksot toivat olotilan, jossa elämä ilman päihteitä tuntui hyvältä. Repsahdukset eivät kuitenkaan olleet ohi. – Hiffasin, ettei kannabis aiheuttanut ongelmia, vaan työpaikka. Kun annoin itselleni luvan, ettei ole pakko tehdä mitään, niin sen jälkeen olin aineissa aamusta iltaan. Ajattelin, että näin kova jätkä päättää itse, milloin lopettaa. Kuvittelin eläväni hauskaa elämää, Myllyvirta muisteli. Kannabiksen jälkeen Myllyvirran ainekokeiluihin tulivat sienet, LSD ja ekstaasi. – Lopulta olin tilanteessa, jossa kuulin, kun päihteet puhuivat minulle. Ne käskivät lopettamaan. Taas tuli taukoa, kunnes bileissä oli tarjolla monen sortin päihteitä. – Ajattelin, että kerran vielä. Alkoholi ja ekstaasi eivät yhdessä oikein toimineet, joten otin vielä LSD:tä. Sen jälkeen tuntui, että sydän räjähtäisi ja sielu palaisi helvetissä. Paniikissa tein niin fiksun päätöksen, että lähdin autolla pois. Ajoin sataakuuttakymppiä kohti kurvia ja olin varma, että auto pysyy lapasessa. Vähän ajan päästä ajoin reitin uudestaan, koska piti käydä tarkistamassa, olenko hengissä vai suistuinko metsään. Myllyvirta on nyt elänyt päihteettömästi kolme ja puoli vuotta. – Vuosi tai kaksi meni siihen, kun mietin, olenko järjissäni. Vielä ei kuitenkaan ollut liian myöhäistä, vaan tulin pois paikasta, josta vain yksi prosentti selviää. Nyt elämä on siistiä.