Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Poistetaan yksinäisyyttä pienillä teoilla

Turun yliopiston kasvatuspsykologian apulaisprofessorina työskentelevä, Naantalissa asuva Niina Junttila on tutkinut yksinäisyyttä jo 20 vuotta. Yksinäisyystutkijaksi hän päätyi aluksi sattumalta, kun opiskeluaikana professori jakoi gradun aiheita, ja yksinäisyys osui hänelle. Graduun hän haastatteli 5–6 -vuotiaita Uudenkaupungin, Laitilan ja Turun päiväkodeissa, ja totesi, että jo sen ikäisissä on ihan liikaa lapsia, jotka kertoivat ettei heillä ole koskaan leikkikaveria tai ketään, kenelle kertoa asioistaan. Valmistuttuaan hän jatkoi aiheen parissa erilaisissa tutkimushankkeissa, ja on kirjoittanut myös kaksi kirjaa: Kavereita nolla ja Kaiken keskellä yksin. – Yksinäisyys on kiehtova teema, koska siinä on kyse vuorovaikutuskontekstista, ei siitä että sinussa olisi jotakin vikaa, jos tulet yksinäiseksi. Uusimmissa tutkimuksissa on muun muassa selvitetty sitä, miten yksinäisyys näkyy fysiologisina reaktioina ja vaikuttaa terveyteen: se esimerkiksi lisää stressihormoni kortisolia, heikentää yleisterveyttä ja unenlaatua. Yksinäisyys saattaa olla myös ylipainon ja muistihäiriöiden selittävänä tekijänä. Yksinäisyys synkistää käsitystä itsestä, kun yksinäinen tulkitsee, ettei kukaan halua olla hänen kanssaan. – Jo nuoruudessa on yksinäisillä kymmenkertainen riski sairastua masennukseen tai ahdistuneisuuteen. Nuorilla se voi johtaa syrjäytymiseen, itsensä satuttamiseen ja jopa radikalisoitumiseen. Yksinäisyyttä on kaikissa ikäryhmissä, mutta nuoruudessa ja vanhuudessa eniten. Altistavia ovat erityisesti elämän taitekohdat kuten opiskelun aloittaminen uudella paikkakunnalla tai alakoulusta yläkouluun siirtyminen. – Siihen pitäisi uskaltaa panostaa, että kouluissa ja työpaikoillakin on tiloja ja mahdollisuuksia tutustua muihin ettei kukaan jää ulkopuoliseksi.   Tietoisuus yksinäisyyden aiheuttamien ongelmien laajuudesta on onneksi nousemassa. Britanniassa laskettiin mitä yksinäisyys tulee yhteiskunnalle maksamaan, ja summa oli niin suuri, että maassa nimettiin puolitoista vuotta sitten erityinen yksinäisyysministeri johtamaan toimia yksinäisyyden vähentämiseksi. Niina Junttila on sitä mieltä, että Suomessakin asia pitäisi ottaa hallitusohjelmaan. Tärkeintä hänen mielestään olisi keskittyä tekemään pohjatyö neuvoloissa, varhaiskasvatuksessa ja koulussa mahdollisimman hyvin. – Tuntuu että se on kovin vaikeaa, koska hallituskaudet ovat lyhyitä. Kuka uskaltaa olla se, joka pistää paljon rahaa ennaltaehkäisevään työhön? Sen tuloksethan eivät näy heti eikä niitä välttämättä saa pistettyä oman hallituskauden tuloksiin. Lasten ja nuorten hyvinvointiin pitäisi panostaa erityisen vahvasti etenkin nyt, kun Suomesta tuntuvat lapset loppuvan kesken. Viime vuonna syntyi 20 000 lasta vähemmän kuin muutama vuosi sitten, ja silti vuosittain tuhansia nuoria jää perusopetuksen jälkeen koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. – Ei ole hyvä asia, että ikäluokkien pienetessä säästetään esimerkiksi varhaiskasvatuksesta, kun pitäisi nimenomaan tehdä toisinpäin: olisi panostettava vielä enemmän niihin lapsiin, jotka meillä on.   Suomessa on paljon STEAn (ent. RAY) rahoittamia hankkeita, joissa haetaan yksinäisille apua, ja ne ovat Junttilan mielestä oikein hyviä. Vapaa-ajallaan hän on kuitenkin nyt lähtenyt mukaan helsinkiläisen opiskelijan Emil Salovuoren ideoimaan Lähde-liikkeeseen, jonka tavoitteena on se, että ketään ei jätettäisi kohtaamatta. – Yleensä yksinäisyysinterventioissa on ollut ajatuksena, että muutetaan jotenkin sitä yksinäistä. Lähteen ajatuksena on vähentää yksinäisyyttä Suomesta sitä kautta että kaikki me, jotka emme ole pitkäaikaisesti yksinäisiä, alkaisimme kohtaamaan, näkemään ja kuulemaan toisia paremmin eli ei jätettäisi ketään ulkopuolelle. Aloituskampanja on vasta huhti-toukokuussa, mutta mukaan on jo lähtenyt pro bono -periaatteella paljon toimijoita ympäri Suomen. – Tulossa on esimerkiksi erilaisia haasteita ihmisille, kuten että juttele tänään ratikassa vieressä istuvan kanssa tai kysy mitä kuuluu naapurin mummolle. Pieniä asioita, joita tekemällä tulisi isompi lopputulos.   Ikä:45 Asuu: syntynyt Uudessakaupungissa, asuu Naantalin Merimaskussa Ammatti: apulaisprofessori perhe: mies ja aikuinen lapsi Harrastukset: käsityöt, lukeminen (skandinaaviset dekkarit), kasvimaan hoito Motto: asiat järjestyvät tavalla tai toisella