Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Ex-minikunta Askainen elossa

Entisen minikunnan Askaisten lähihistoria on erikoinen. Siinä ei ole mitään kummalista, ettei 1000 asukkaan ex-kunta ole enää itsenäinen. Askainen liittyi yhdessä Lemun kanssa Maskuun vuoden 2009 alussa. Sen sijaan Askaisten kylän pilkkominen kahden kunnan alueelle vain kaksi vuotta kuntaliitoksen jälkeen oli jo harvinaisempi tapahtuma. Livonsaari ja Lempisaari siirtyivät ikään kuin Velkuan imussa osakuntaliitoksella Maskusta Naantaliin. Askaislaisia loukkaamatta kylää voisi kuvailla jonkin sortin periferiaksi, katsoi sitten tilannetta Maskun tai Naantalin keskustaajamien näkövinkkeleistä. Tuollainen kuntaliitoksessa syntyvän uuden pitäjän syrjäkulmille jäävä alue on vaaravyöhykkeellä silloin, kun murehdinta palveluiden säilymisestä uhkaa muuttua konkretiaksi. Askainen ja askaislaiset ovat kuitenkin elossa. Toki perusturvakuntayhtymä Akselin terveystalo on sulkenut ovensa Askaisissa, mutta esimerkiksi alakoulun puolesta asukkaat eivät ole joutuneet barrikadeille nousemaan. Elinvoimasta ja paikallisen väen uskosta asuinseutunsa tulevaisuuteen kertoo muun muassa se, kuinka kaupallisista palveluista halutaan pitää kiinni. Ei Askaisiin valtavia ostosparatiiseja ole tulossa, mutta tärkeintä lienee se, ettei päivittäistavarahankintojen perässä tarvitse pitkiä matkoja reissata. Askaisten keskusta oli pari vuotta ilman ruokakauppaa, mutta viime vuonna tilanteeseen saatiin kohennusta. Nyt kaupparakennuksen yhteyteen on suunnitteilla lisää palvelutarjontaa. Varsin mielenkiintoiselta kuulostaa Livonsaarella syntynyt idea, jonka mukaan kyläkauppa alkaa toimia osuuskuntamallilla niin, että varsinaisesta myyntitoiminnasta vastaa yrittäjäkaksikko. Merenrantakylä Askainen ja sen takana sijaitseva saaristoinen Velkua houkuttelevat etenkin kesäisin mökkeilijöitä ja matkailijoita. Askaisten keskustassa ja Livonsaaressa kaupat tekevät suuren osan vuotuisesta tilistään juuri kesäkuukausina, kun tienoilla liikkuu muitakin kuin vakituisia asukkaita. Jos askaislaisten mielestä oman kaupan olemassaolopaussi oli ikävä asia, niin jokainen voi ostokäyttäytymisellään ehkäistä tilanteen uusiutumista. Tämä on nähty ennenkin: kyläkauppa ei elä ilman sellaisia asiakkaita, joiden ostoskoriin ilmestyy muutakin kuin kahvimaito kerran viikossa.