Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Palotarkastajat vierailivat tiistaina sadassa kodissa U:gissa

Uudenkaupungin puutaloalueella järjestettiin tiistaina laajamittainen ylimääräinen palotarkastus, johon osallistui yhdeksän palotarkastajaa. Neljä tarkastajista oli Uudenkaupungin alueelta, loput muualta Varsinais-Suomesta. Vastaavanlaajuista palotarkastusta ei Suomessa ole aiemmin tehty. Palotarkastuksilla saatiin katettua suunnitellusta alueesta 80 prosenttia. Palotarkastajat kävivät noin sadassa asunnossa sisällä ja tekivät sen lisäksi ulkoisen tarkastuksen sadalle muullekin tontille. – Vastaanotto yllätti meidät positiivisesti. Ihmiset tulivat kadulta hakemaan, jos meinasimme mennä ohi. Kaikki, jotka avasivat oven, ottivat meidät mielihyvin vastaan, johtava palotarkastaja Kari Kummunsalo kertoo. Osa alueen asukkaista on eläkeläisiä, mutta osa myös oli järjestänyt työnsä niin, että saattoi olla palotarkastuksen aikaan kotona. Alueen ominaispiirteisiin kuuluvat ahtaat pihat, jonne palokalustolla on vaikea kulkea. Kummunsalon mukaan hankaluutta aiheuttaa myös osoitenumerointi. Melkein jokainen alueen rakennus sijaitsee kahden kadun risteyksessä, eikä tontille välttämättä ole lainkaan käyntiä virallisen osoitteen puolelta. – Asukas saa olla tarkka ohjeistuksessa, jos vaikka soittaa ambulanssin paikalle. Myös osoitenumerointi saisi olla paremmin näkyvissä. Suurimmassa osassa rakennuksia numerot löytyivät, mutta ne saattavat olla hankalasti erotettavissa esimerkiksi pimeään aikaan, Kummunsalo sanoo. Sisällä asunnoissa suurimmat puutteet liittyivät palovaroittimiin, joita kaikissa kodeissa ei ollut. Ne myös saattoivat olla väärin asennettuja tai niitä ei oltu muistettu uusia 5–10 vuoden välein. Kummunsalon mukaan yllättävän moni myös oli epävarma, milloin kohteessa oli viimeksi käynyt nuohooja. Nuohooja tulee kutsua paikalle vuosittain. Tiistain tarkastuksessa katsottiin päällisin puolin myös sähköasennukset, jotka vanhoissa taloissa saattavat olla iäkkäät. – Muutamassa kodissa suosittelin sähköjen tarkempaa tarkastusta. Asuinrakennuksissa sähköjen tarkastus määräajoin ei ole pakollista, mutta suosittelisin silti tekemään sen 10–15 vuoden välein. Niissä kohteissa, joissa tarkastus on määräysten mukaan tehtävä, väli on kymmenen vuotta, Kummunsalo sanoo. Kummunsalon mukaan tarkastusalueen asunnoissa oli melko hyvin sammutuspeitteitä, vaikkakaan ei kaikissa. – Sammutuspeite on aina toimintakunnossa, kunnes sitä käyttää. Peite on myös niin helppo, että kohtuullisen nuorikin lapsi oppii sitä käyttämään, kun käytön käy hänen kanssaan läpi. Normaaliasunnossa sammutuspeitteellä pystyy tekemään sen mikä on tarve, ja muuten tulee soittaa palokunta paikalle. Ylimääräisen palotarkastustempauksen hyöty liittyi Kummunsalon mukaan erityisesti valistamiseen ja neuvontaan. – Tästä jäi sen verran hyvä mielikuva, että varmasti tulemme jatkamaan vastaavia alueellisia palotarkastuksia jollakin toisella paikkakunnalla. Saimme suhteellisen pienillä resursseilla paljon enemmän vaikuttavuutta kuin tavallisena työpäivänämme yleensä. Pienen palon voi usein sammuttaa tehokkaammin tukahduttamalla kuin käyttämällä vettä. Sammutuspeite (tai tiivis ja paksu matto) soveltuu erityisesti keittiön rasvapalojen ja sähkölaitepalojen sammutukseen. Ota peitteen reunasta kiinni niin, että kädet jäävät peitteen suojaan. Lähesty paloa kädet ylhäällä, jolloin kasvosi jäävät peitteen suojaan. Älä heitä peitettä, sillä se voi osua ohi. Laske peite rauhallisesti ja tiiviisti palon päälle tai ympärille. Pidä peitettä tiiviisti paikoillaan, kunnes olet varma, että tuli on tukahtunut.