Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Vapepa etsii ja löytää

Kun muistisairas mummo päättää lähteä marjametsään ja katoaa sille tielleen, etsintöihin apuun rientää Vapaaehtoinen pelastuspalvelu eli Vapepa. Itsekseen Vapepa ei toimeen ryhdy, vaan kutsu tulee aina poliisiviranomaiselta. Etsintä ei myöskään ole nopeaa vastetoimintaa, kuten esimerkiksi palokunnilla, vaan maastoon lähdetään aikaisintaan tunnin kuluttua hälytyksestä. – Jos on useampi tunti aikaa, niin kokoon saadaan äkkiä 300 vapaaehtoista ja 10 koirapartiota eri paikallistoimikuntien alueilta. Vapepalla ei ole tiukkoja aluerajoja, vaan kaarinalainen koirakko lähtee helposti Uuteenkaupunkiin etsintöihin, kehaisee Vapepa-kouluttaja Risto Paukku. Etsintöihin pääsee mukaan vain, jos on suorittanut vaaditun kurssin. Koulutetulla vapepalaisella on aina valmiina reppu, jossa on henkilökohtainen varustus tehtävää varten. Sadevarustuksen ja varavaatteiden lisäksi repusta on hyvä löytyä muun muassa energiaa antavaa evästä ja taskulamppu. – Tarkoitus on, että tulemme toimeen kuusi tuntia omin avuin, kertoo Paukku. Etsintäryhmä tarvitsee myös paljon muuta varustusta, kuten kartan ja kompassin, muistiinpanovälineet ja vessapaperia. – Valkoisella vessapaperilla merkitään etsintälinja maastoon, selittää Paukku. Tilanteesta riippuen etsintöjä voidaan suorittaa erilaisilla maastoharavointimenetelmillä, koirien avulla tai autopartioilla. Tarpeen tullen kadonnutta lähdetään etsimään vaikka kajakilla tai ratsujen kanssa. Johtoryhmässä tehdään tilannearviointi ja määritellään etsintäalueet. Alueet pyritään jakamaan maaston mukaan, niin että esimerkiksi joki tai tie toimii yhtenä rajana. Usein ensimmäisenä lähtee koirapartio. Koira on tehokas ja nopea sekä pystyy etsimään hyvin myös pimeän aikaan. Kaikkein tarkin etsintä on näkötuntumaharavointi, jossa iso ryhmä kulkee maastossa leveässä ketjumuodostelmassa. Ketjussa suunnistajaksi nimetty henkilö määrittää suoran linjan ja kompassisuunnan, merkkaaja merkitsee maastoon kuljetun linjan ja ihmisketjun takana kulkee ketjunjohtaja. – Näkötuntumaharavointia voidaan tehdä myös porrastetusti, jolloin mukana on useita ryhmiä. Porrastettu etsintä on varsin suuritöinen ja hidas, mutta erittäin tehokas, sanoo Paukku. Pienemmällä henkilömäärällä tehtävää etsintää ovat partio-, MSO-, reitti-, harva- ja kuulotuntumaharavointi. Etsintää suoritetaan myös erilaisilla kulkuneuvoilla: autoilla, pyörillä, mönkijöillä, kelkoilla, helikoptereilla ja veneillä. Maastossa ei kiirehditä, vaan liikkumisnopeus on rauhallinen. Neljän tunnin aikana harvaharavoinnissa kuuden etsijän voimin saadaan tarkastettua noin kuusi neliökilometriä. – Toisaalta näkötuntumaharavoinnissa neliökilometrin alueen tarkastamiseen kuluu 80 etsijältä aikaa sama neljä tuntia eli nopeus riippuu etsintätavasta, selittää Paukku. Etsinnässä katseella haravoidaan niin, että vierekkäisten etsijöiden näkökentät menevät osin päällekkäin, mutta ryhmäläisten on muistettava silmätä myös ylös- ja taaksepäin. – Metsämättääseen saa uuden näkökulman toisesta suunnasta ja silloin voi huomata jonkun esineen tai vaikka kadonneen ihmisen, sanoo Paukku. Etsinnän päätyttyä vapepalaisilla on erilaisia tapoja palautua tehtävästä. Konkareiden ohjeet ovat yksinkertaiset: ruokaa ja lepoa. Etsinnän käsittely oman ryhmän tai parin kanssa on tärkeää, jotta tehtävän saa päätettyä myös omalta kohdaltaan. Ja kun paperityöt on tehty, varusterepun voi taas pakata uutta tehtävää varten.