Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Ammatillisen koulutuksen tulevaisuus Suomessa ja U:gissa

Eduskuntavaalien alla jokainen puolue korostaa, että osaava Suomi on menestyvä Suomi ja esimerkiksi toisen asteen koulutuksen tutkinto on taattava kaikille koko maassa. Näin vastataan työvoiman saatavuuden pullonkauloihin. Erityisen kiireellisinä pidetään koulutuslupausten mukaisesti ammatillisen koulutuksen, oppisopimuskoulutuksen, ammattikurssituksen ja täydennyskoulutuksen voimavarojen lisäämistä. Nämä ovat hienoja lupauksia. Mutta todella vähän näkee vaalikentillä kannettavan huolta ammatillisen koulutuksen todellisesta arjesta. Ammatillinen koulutus on ajettu kiireellä toteutettujen uudistusten ja rajujen säästöjen ansiosta ahdinkoon. Nykymuotoinen koulutus sopii hyvin ainoastaan opiskelijoille, joiden taustat ja elämän eväät ovat muiltakin osin ovat kunnossa. Nykyisellä toteutuksella ei pysytä vastaamaan työvoimapulaan, sillä melkoisella osalla opiskelijoista ei ole välttämättä edellytyksiä yksilölliseen oppimiseen eikä omaksua työelämän pelisääntöjä. Työpaikoilta ei liikene ylimääräistä aikaa näiden opettamiseen oman työn ohella. Nykyisellä ammatillisella koulutuksella ei myöskään estetä nuorten syrjäytymistä, vaan oikeastaan syrjäytymisvaaraan joutuneiden määrä kasvaa, kun ammatillisessa koulutuksessa ei ole enää riittäviä resursseja opettamiseen ja ohjaamiseen. Ymmärrän hyvin, että vanhoissa opetussuunnitelmissa ja ohjeissa oli korjattavaa. Uusi tekniikka, digitalisaatio ja uudet tavat oppia pitää osata hyödyntää, mutta onko unohtunut se, että niitä eivät pysty kaikki omaksumaan? Koko ketjuun peruskoulun kädentaitojen opettamisesta ammatilliseen koulutukseen, ammattikorkeakouluun ja DI-koulutukseen tarvitaan resursseja lisää, jotta Suomessa löytyy jatkossakin osaavia tekijöitä. Opiskelijoiden erilaisuus ja erilaiset oppimistavat on huomioitava. Kaikista ei ole omatoimiseen oppimiseen, vaan tarvitaan myös opetusta ja ohjausta. Paljon löytyy esimerkkejä, että ne pitemmän opastuksen ja ohjauksen vaativat opiskelijat ovat asiansa omaksuttuaan huippuosaajia ja tunnollisuudessaan esimerkillisiä työntekijöitä. Opintopolun pituus pitää saada yksilöllisten edellytysten mukaiseksi. Näin saadaan jokainen tutkinnon suorittanut nuori osaavana työtekijänä osaksi menestyvää Suomea. Entä sitten ammatillinen koulutus Uudessakaupungissa? Täällä on ammatillista koulutusta annettu ansiokkaasti reilut 60 vuotta. Siksi tuntuu ihmeelliseltä, että kaupungin nykyiset päättävät viranhaltijat ja suurin osa luottamushenkilöistä eivät ole huolissaan ammatillisen koulutuksen toteutuksen suunnasta. Tuntuu kuin se olisi täysin ulkoistettu LSKKY:lle, eikä olla lainkaan kiinnostuneita siellä tehtävistä päätöksistä ja niiden vaikutuksista Uudellekaupungille. Ainoana kiinnostuksen kohteena olen nähnyt sen, että on hyvä, kun Novidalta löytyy vapaata luokkatilaa mahdollisiin väistötilatarpeisiin koulukeskuksen rakentamisen yhteydessä. Meidän päättäjien pitäisi olla huolissaan siitä, onko meillä jatkossakin monialainen ammattioppilaitos turvaamassa koulutusmahdollisuudet alueen yritysten työvoiman tyydyttämiseen. Se melko suuri nuorten kaupunkilaisten ryhmä, joka ei jatka opintojaan lukiossa, ei tunnu olevan nyt kenenkään päättäjän huolenaihe. Kaupunginhallitukselle ja -valtuustolle pitäisi tuoda esille kaavaillut muutokset koulutusaloihin, koulutustiloihin ja opetustoimien ulkoistamiset sekä lisäksi se, mitkä ovat kehittämissuunnitelmat ammatilliselle koulutukselle. Tästäkin kaupunkimme perustoiminnasta pitää kantaa huolta, vaikka sen tuottaisikin kuntayhtymä. Suuret rakennushankkeet eivät saa peittää alleen oleellisia toimintoja, joilla taataan kaupungin elinvoimaa myös tulevaisuudessa. Olli Laivo kaupunginvaltuutettu ammatillisen oppilaitoksen eläkkeellä oleva opettaja