Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Sijoitukset näkyvät päästötodistuksessa

Ta-631:lle jäi salibandyn nelosen kuluvasta kaudesta pelkkä luu kaluttavaksi, vaikka vuodenvaihteen kääntöpaalulla joukkue roikkui vielä samassa napanuorassa kärkikaksikon kanssa. Mutta happiletkun katkettua kevään kolmen tasapelin myötä oli nousuhaaveille heitettävä hyvästit ainakin vuodeksi eteenpäin. Nähtäväksi jää, miten aiemmin samaan kohtalon kokeneen porukan sisällä mennyt kausi työstetään. Jotenkin allekirjoittaneesta vuosia joukkueen edesottamuksia seuranneena tuntuu tiimin pelifilosofian ehkä sittenkin painottuvan enimmäismäärin mukavan yhdessäolon pitoon kuin pakkomieleisen menestymistarinan kirjoittamiseen. Potentiaalia jälkimmäiseen uskon jengiltä kuitenkin löytyvän. Oikean suunnan nuorukaisten on viime kädessä sisäistettävä keskuudessaan. Vitosdivarin pääosin levikkialueellamme pesäänsä pitävien joukkueiden lohkon ykköseksi kiilasi UHV Bullsin kakkosjoukkue imuvirrassaan USB. Molemmat nousivat ensi kaudeksi neloseen. Muut letkassa olleet sijoitusjärjestyksessään olivat Ryhdin kakkosjoukkue, Kustavin Ahto, Lemun Visa ja Kalannin Pallo -65 sekä kaudella ainoastaan kolmeen pisteeseen yltänyt Säkylän Karhukoplan reservit. USB ansainnee aiempien meriittiensä pohjalta tervetuloa takaisin -toivotusten myötä myös pienen kurkistelun takavuosien räjähdysmäisestä nousubuumistaan aina ahdingon sysimustiin syövereihin asti. Joukkue nosti 2000-luvulla itsensä pikavauhdilla kakkoseen ollen keväällä 2007 karsimassa sarjapaikkaa korkeammalle. Yritys suli sillä kertaa limboksi. Oltuaan seuraavan kauden joulutauolla vielä kuusi pistettä kärkijoukkue FBC Turkua perässä sisuuntunut USB iski värisuoran pelipöydälle selviytyen runkosarjan voitosta huumaantuneena ykkösen portista peliasujaan suuremmin tahrimatta. Kultasade 2008–2009 ei ottanut laantuakseen nuorukaisten sovitellessa työkalujaan jopa liigakarsintaportin avainreikään. Oppia ikä kaikki tyynni. Sitten taivas musteni, sillä 2010 alkanut liukumäki väliasemilla pysähtymättä syöksi joukkueen aina kellarikerrokseen asti. Vuonna 2015 perustetun Kustavin Ahdon miesten salibandyjoukkueen ensimmäisen kauden sijoitus typistyi kahdeksanteen tilaan. Tällä kertaa soitanta on ollut aavistuksen aiempaa duurivoittoisempi. Missä se nyt näkyy vai näkyykö missään? Jos ei nyt muussa, niin ainakin siinä, että joukkue on onnistunut vuositasolla nostamaan sijoitustaan vähintään pykälän kerrallaan. Mikähän olisi parkkipaikan numero, elleivät joukkueensa kiistattomat tukipilarit Jukka Stenij ja Markus Saukkoriipi olisi lapioineet palloja vastustajan häkkiin likimain kolmanneksen joukkueen kauden osumista. Jälkimmäinen rouhi lisäksi kontolleen myös pistepörssin ykkössijan 14 osumalla ja 12 syötöllään. Ei tarvitse olla suurikaan ennustaja tai selvännäkijä, joka ei huolestuisi siitä, mitä ammattimaisesti rakennetulle joukkueelle vastaisuudessa tapahtuu. Viimeistään silloin, kun upean veteraanipohjaisen äijäporukan jalka jo luonnon lain pohjaltakin kangistuu vuosi vuodelta entisestään