Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Onnellinen, minäkö?

Mitä vastaat? Kansainvälisen mittarin mukaanhan me olemme taas maailman onnellisin kansa. Jee, jee! Missä se näkyy? Ei ainakaan katuvilinässä vastaantulijoitten kasvoilta. Toisaalta, jos Suomessa alkaa yksikseen kadulla holtittomasti hohottaa, saa pian ylleen selästä solmittavan paidan. Tv-haastattelussa Jörn Donner (86!) esitteli uutta kirjaansa ja sanoi olevansa onnellinen vain silloin, kun saa jonkin ison työn valmiiksi. ”Silloin se elämä on parasta ollut, kun se on työtä ja tuskaa ollut”, naurahti äitini onnellisena, hikinorot kasvoillaan. Mökin risusavotta oli tullut tehdyksi. Näin Raision Teatterissa Sinikka ja Tiina Nopolan näytelmän ”Eila, Rampe ja palvattu onni”. Siinä pariskunta joutuu mukaan onnellisuustutkimukseen. Sen tuloksena päädytään meille kaikille tuttuihin itsestäänselvyyksiin: onnellisuuden ehtoina asunto, ruoka ja edes jotenkin toimiva parisuhde. Silti tuntuu, että jotain vielä puuttuu. Muuan kirjailija auttaa: Jos sinulla on vain kaksi rahaa, osta toisella leipä, toisella kukka. Leipä, jotta eläisit ja kukka jotta ymmärtäisit, miksi elät. Aikamiespoika Pekko (muistattehan?) lisää näihin onnenpipanoihin toiveen: ”kunpa vielä vatsa toimisi”. Itse sain vatsakramppeja Turun Kaupunginteatterissa – onneksi nauramisesta. ”Näytelmä joka menee pieleen” tarjoaa parituntista nauruterapiaa täysille katsomoille. Yhdessähän ihminen nauraa herkemmin kuin yksin. Pani miettimään: kenties sydämensä pohjasta naurava ihminen on ainakin hetken täydellisen onnellinen. Eli onko onni yksinkertaisesti sitä, että elää täysillä juuri senhetkistä hetkeään – mistään murehtimatta? Enkelit osaavat lentää kuulemma siksi, että ottavat itsensä kevyesti. Tässä meidän raskassoutuisella heimollamme riittää työsarkaa. Omaa runoaankin kehdannee siteerata: ”Enkeli osaa lentää, ja lintu – ja kuka vaan. Kunhan on siivet sydämessä – ja tuuleen uskaltaa.” Riemastuttavasti Juha Tapio uskoo, että meillä on aikaa vielä nauruun, leikkiin ja rakkauteen: ”Meillä on aikaa vielä kääntää kellot kohdalleen – joka ainoa päivä on tänään. Me olemme tässä ja nyt – ja se riittää”. Jo kauan sitten Hector toivoi, että edes yhtenä iltana aikuiset lapsia ois, että laulaa ja leikkiä maailma vieläkin vois… Mottona tulevassa nuortenromaanissani Tervemenoa sirkukseen lukee lyhykäisesti ”Uskalla uskaltaa!”. Pelot ovat pahimpia jarrujamme, silmälappuja, ankkureita ilottomiin satamiin. Onni on ilmassa leijuva höyhen. Sen saa helpoiten kiinni avonaiseen kämmeneen. Tuula Sandström Kirjoittaja on kirjailija, joka asuu Taivassalossa