Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Suomesta ei kaivata vain harvojen hyvinvointivaltiota

Suomesta on rakennettu hyvinvointivaltiota, jossa ei ole enää varaa epäonnistua, koska tukiverkot ovat heikentyneet. Köyhyydestä on tehty täällä leimakirves eikä sen syitä haluta miettiä. Köyhyyden syitä on hyvin monenlaisia kuten velkaantunut yritystoiminta, hometalon hankinta, äkillinen sairastuminen, mielenterveysongelmat ja työttömyys. Kuka tahansa ihminen voi joutua tyhjän päälle täysin itsestään riippumattomista syistä. Köyhyys johtaa usein pahan kierteeseen. Köyhimmillä suomalaisilla ei ole varaa liikkua julkisessa liikenteessä tai ostaa lääkkeitä. Ruuasta joudutaan jatkuvasti tinkimään. Hyvinvointivaltion koneisto on hidas ja armoton. Hätää kärsivän on sitä paitsi osattava ja jaksettava hakea apua, on pystyttävä taistelemaan omasta selviytymisestään. Helsingin Sanomat kirjoitti tutkimuskyselyyn pohjautuvan laajan raportin köyhyydestä 6.1.2019. Suosittelen hyvään journalismiin perustuvaa tekstiä jokaiselle, jotta kuva köyhyydestä tulisi lähemmäs todellisuutta. Jutun järkyttävimpään antiin kuuluu tutkija Sakari Kainulaisen vahvistama toteamus siitä, että Suomessa elää ”joukko ihmisiä, joilla elämänlaatu on alle Afrikan köyhimpien maiden keskitason”. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 syrjäytymisriskin alla eli 849 000 suomalaista. Vuonna 2017 pienituloisiin kotitalouksiin kuului 654 000 henkilöä. Pienituloisiksi lasketaan sellaiset kotitaloudet, joiden tulot ovat alle 60 prosenttia mediaanitulosta. Köyhyysrajaksi vuonna 2017 asetettiin 14 750 euroa vuodessa eli noin 1 230 euroa kuussa. Vuonna 2018 maksuhäiriömerkintä oli jo 376 000 suomalaisella, joka kertoo myös köyhyyden velkaloukuista. Joka kymmenes lapsi eli yhteensä 120 000 lasta elää köyhyydessä, mikä rajoittaa heidän oikeuksiaan sekä mahdollisuuksiaan hyvään elämään. Köyhyyden taakka, joka seuraa heitä, lisää heidän syrjäytymisriskiään. Köyhyys eristää, se radikalisoi, se luo toivottomuutta ja pakottaa kekseliäisyyteen. Köyhyys on suuri vapauden este, joka rajoittaa ihmisen yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollisuuksia joka suunnasta. Se lamaannuttaa hänet uhaten viedä häneltä kaiken ihmisarvon. Koska meiltä löytyy poliittista tahtoa laittaa piste köyhyydelle? Edellinen hallitus unohti köyhyyden eikä sitä sille edes ollut olemassa. Naisten päivänä 8.3. kaatunut miesmuistiin huonoin hallitus ei maininnut hallitusohjelmassa köyhyyttä kuin kerran ja silloinkin suhteessa ulkopolitiikkaan. Sen sijaan, että hallitus olisi puuttunut köyhyyden rakenteellisiin ongelmiin, se päätti syyllistää ihmisiä heidän kokemistaan vääryyksistä. Köyhiä sen sijaan kyllä muistettiin kurittaa kepillä kuten aktiivimallilla. Sosiaaliturvaan on toteutettu indeksijäädytykset sekä sen verotusta on kiristetty. Hallitus kunnostautui lapsiperheiden, opiskelijoiden, eläkeläisten ja monien muiden ryhmien aseman heikentäjänä ja siten yhteiskunnallisen vastakkainasettelun luojana. Samaan aikaan edesmennyt hallitus antoi hyvätuloisille noin 1,5 miljardin veronkevennykset. Vasemmistoliiton eduskunnan tietopalvelulla teettämän laskelman mukaan käytettävissä olevat tulot laskivat suhteessa eniten pienituloisimmilla vuosina 2015–2018. Samaan tulokseen on päästy Suomen sosiaali- ja terveys ry:n teettämässä selvityksessä, jonka mukaan vuoden 2015 jälkeen tehdyt muutokset ovat heikentäneet pienituloisten asemaa. THL:n perusturvan riittävyyden arviointiraportti toteaa, että vuosina 2013–2017 perusturvan varassa elävien osuus on noussut noin 40 000 henkilöllä. Köyhyys on edelleen yksi suomalaisen yhteiskunnan suurista ongelmista, jota ei ole kyetty ratkaisemaan. Kyseessä on nimenomaan rakenteellinen ongelma, josta ei voi syyllistää muuta kuin yhteiskuntaa itseään. Siksi nyt vaaditaan köyhyyden poistamiseksi kokonaisvaltainen toimintaohjelma, johon on syytä kuulua monia yhteiskunnallisia toimia koulutuksesta kohtuuhintaisen asumiseen ja uudenlaiseen sosiaaliturvaan, joka rakentuisi joustavan perustulomallin varaan. Tärkeintä on ymmärtää, että ihmiset eivät ole kuluerä. Hyvinvointivaltion olemassaolon edellytys on se, että se sijoittaa ihmiseen ja pystyy takaamaan kaikille ihmisarvoisen elämän edellytykset. Siksi köyhyyden poistaminen on meidän kaikkien yhteinen tehtävä. Se jos mikä on selkeä arvovalinta. Sami Laaksonen kansanedustajaehdokas (vas.) Uusikaupunki