Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Veretön vallankumous

Salibandyn kakkosdivarin länsilohkon runkosarjan paalupaikan kahmaisi itselleen sarjan päätöshetkien rajussa väännössä salolainen IBK Meda. Lisämyräkkää on luvassa, sillä kaukana horisontissa siintää kummeli, joka ohjastaa todellisen mestarin vihreämmille laitumille sarjatasoa korkeammalle. Ensin on kuitenkin taisteltava sisääntuloon oikeuttava koodi haltuunsa. Helppoa se ei ole yhdellekään kandidaateista: sen hyllyssäni harmaan pölykatteen peittämät aikakirjani oikeaksi todistavat. Mestarin lisäksi jahtiin ryhtyy kuumaverinen kolmikko Forssan Suupparit, viime kauden porilainen sarjanousija FBT Pitu ja SB Hirvensalo. Vakan alueen johtotähden SBS Wirmon kesäloma alkoi ainakin kannattajiensa harmiksi liian aikaisin kauden päättyessä poikkeuksellisesti jo runkosarjaan. Siksi ei tarvitse olla mikään ajatuksenlukija tajutakseen, ettei keskinkertainen sarjasijoitus vastannut sivuun siirtyvän päävalmentaja Tero Tähtisen syksyisiä haavekuvia. Sopii vain toivoa, ettei miehen uloslähtöön liity suurempaa dramatiikkaa, sen jälkeen arvet kun tapaavat kipuilla pitkään. Miesten edustusjoukkueen menestystarinan uusin eepos jäänee menneen kauden pohjalta aiempaa selkeästi vähäsivuisemmaksi. Seuran johdon julkistaessa pikatahdilla Petri Seppisen paluun ruorihyttiin kipparin pallille olisi viisasta hyvissä ajoin ennen muutosten tuulten puhuria saattaa ainakin junnuportaalle tiedoksi, että repussa on syytä pitää jonkin aikaa vaihtokalsareita, tuleva rääkki kun voi käydä kosteilla housuilla pitemmässä juoksussa ylitsepääsemättömäksi. UHV Bullsin esikunta ja valmennus voivat huokaista helpotuksesta härkälauman turvatessa sarjapaikkansa ja sijoittuessa likimain asetettujen tavoitteiden limiittiin. Kyseenalaistamiseen tuskin on aihetta kenelläkään. Kaikki ovat tietoisia työtaakasta, jonka valmennus on kantanut syyskesästä alkaen leiskuvat pillit käsissään nuorukaisten ja konkarien yhteen hitsaamiseksi. Työ on jatkunut tauotta aina ruutuliputukseen asti. Menestymisen hedelmät poimitaan joskus myöhemmin. Joukkue on antanut kaikkensa, ei sen enempää eikä vähempää. Juuri siksi pahimmat pubiöykkärit ja mustamaalaajat ovat vetäytyneet jonnekin kuulumattomiin. Toki suotakoon sarvipäille oikeus pieneen kismitykseen, sillä olettaa sopii, että likimain jokaisen pelaajan mielensyövereihin on tatuoitunut selkämyskuva rakkaan vihollisensa pelipaidasta. Kehoa riipivän kivun kokee vasta silloin, kun näkee väsynein ja sumuisin silmin kaikkensa antaneena kaverin kaartavan loppumetreillä rinnalle ja ohi. Siksi rohkenen uskoa, että pelaajien ensi kauden pääprioriteetti menestyksen rinnalla on joukkueiden keskinäisen sijoituspaikan vaihtaminen. Valmennus piirtäköön fläppitauluihinsa mitä tahansa. SB Naantalin valmennuskaksikon Teemu Vainion ja Juho Salosen johtoajatus kauden käynnistyessä oli kirjata FBC Turun lajiakatemiassa oppimansa pelifilosofia mitä pikemmin valmennettaviensa peliaapiseen. Uskoa sopii, että Paavo Nurmen patsaan siirto käsivoimin Turusta Kuparivuorelle olisi kaksikon tahdon voimalla onnistunut muutamassa päivässä, mutta duon ideologisen pelistrategian omaksuttaminen perinteisiin orientoituneille naantalilaisille osoittautui pitkässä juoksussa toivottomaksi tehtäväksi. Viime vuosien alamäki ei ottanut laantuakseen missään vaiheessa. Miesten työmoraali on heikosta tuloksesta huolimatta edelleen horjumaton. Siksi onkin syytä olettaa, että pelaajistonkin puolella useammalla kaverilla olisi syytä kriittiseen silmäilyyn kuvajaistaan näkölasista tuijottaessaan: tulikohan nyt sittenkään annettua valmentajilleen ja pelitovereilleen kaikkensa? Kun on elämää, on vielä toivoakin. Onnistuneilla karsinatapeleillä sarjapaikka voidaan sentään vielä pelastaa.