Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Pimeä luento U:gissa: pahuus on inhimillistä

Pahuus on lupaus vitaliteetista, totesi Vakka-opiston Pimeän luentosarjan neljännessä osiossa teemalla pahuus luennoinut filosofian maisteri Riku Kauhanen tiistaina. – Aktiivinen pahuus on lupaus vapaudesta, voimasta, vallasta, tiedosta ja tyydytyksestä. Yksinkertaisesti lupaus tunteesta, että on elossa, totesi Kauhanen. Kauhasen mukaan psyykkisten poikkeavuuksien etsiminen pahoista ihmisistä antaa raflaavia uutisotsikoita, mutta ei juurikaan kerro pahan olemuksesta. Kauhanen lainasi psykiatrisen vankisairaalan johtajan Hannu Lauerman lehtihaastattelua vuodelta 1998. – Koko uransa aikana Lauerma kertoo kohdanneensa vain yhden suomalaisen, joka on täyttänyt perinteisen sarjamurhaajan kriteerit. Normaaleissa rauhan oloissa harva surmaa saadakseen nautintoa. Yleensä motiivina on taloudellinen hyöty tai kosto. Tähän liittyen voi mainita Lauerman eräästä toisesta haastattelusta, jossa hän kertoi kohtaamansa vankila-asiakkaan olleen vakaasti sitä mieltä, että kaikki ihmiset olisivat kriminaaleja, jos he vain uskaltaisivat kuten hän itse. Kauhanen tarkasteli pahuuden käsitteen muuttumista eri aikakausina. 1900-luvun pahuuden pohjana olivat sodat ja niihin liittyneet massamurhat muun muassa toisen maailmansodan miehitetyssä Puolassa, My Lain kylässä Vietnamissa ja myös Hirosiman pommituksessa. – Pääasiassa Hampurin seudun tavallisista työläisistä ja toimihenkilöistä koottu 101. reservipoliisipataljoona surmasi Puolassa vuosina 1942–43 noin 38 000 juutalaista. Teloituksiin osallistui 80–90 prosenttia reserviläisistä, vaikka siitä olisi ollut mahdollisuus kieltäytyä. Kauhasen mukaa teloitustoimista kieltäytyjät syyttivät itseään pelkuruudesta. Se, millä teloittajat toimiaan perustelivat, on tuttu sanonta Suomessakin. – Annettu tehtävä oli hoidettava, ja kaveria ei saanut jättää pulaan. Monien folkloristien tavoin Kauhanen käsitellessään muinaissuomalaista pahuutta nosti esiin ajatuksen, että onnen määrä maailmassa on vakio. Hänen mukaansa keskeisenä elementtinä suomalaisessa pahuudessa vaikuttaa olevan ajatus onnesta ja sen pilaamisesta. – Maailmassa onni ei lisäänny. Vaurastua voi vain viemällä toiselta ja suojaamalla omansa. Kauhanen esitti mielenkiintoisen tulkinnan uhkauksesta saunan taakse viemisellä, joka viittaa teloitukseen. Ulkomaalaiset eivät voi ymmärtää, miten nautintoon, hyvinvointiin ja puhtauteen liittyvän saunan tausta voi liittyä pahuuteen ja laittomuuteen. – Sauna oli paikka, jossa synnyttiin ja jossa pestiin vainajat. Saunan takana oli siis paikka syntymän ja kuoleman tuolla puolen. Psykologisesti ongelmallisinta ihmiselle ei aina ole pahuuden jatkuminen vaan sen päättyminen. Esimerkkinä tästä Kauhanen otti Milgramin kokeesta saadut kokemukset. Milgramin kokeessa koehenkilöt antavat käskettäessä oppilasta näyttelevälle henkilölle opetustilanteessa jopa 450 voltin kuolettavia sähköiskuja. – Milgramin kokeesta on useita variaatioita. Kun jälkikäteen koehenkilöille on kerrottu, mistä oli kysymys, omat teot ovat järkyttäneet. Vaikka fyysistä vahinkoa ei todellisuudessa koitunut, on monelle liikaa kurkistaminen omaan pimeään puoleen. Pahuuden jatkuessa siihen turtuu. Tilapäisestä tulee normaalia, totesi filosofian maisteri Riku Kauhanen.