Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kirjastosta kulttuurin koti – Vehmaan kirjasto on tunnettu taidenäyttelyistään, nyt on musiikin vuoro

Sirpa Ikala-Suomalainen kävi lähes 30 vuotta sitten katsomassa Vehmaan kirjastoa. – Ikkunoissa oli tummanharmaat verhot ja kaikki nurkat olivat täynnä tavaraa. Mutta tämä oli oikea kirjasto, hän kehuu. Se huomio ratkaisi. Ikala-Suomalainen haki Vehmaan kirjasto- ja kulttuuritoimenjohtajaksi ja sai paikan. Siitä lähti kirjaston uudistaminen. Vaikka kirjaston hyllyt notkuvat Aarnipuroa, Dickensiä, Tervoa ja Waltaria, perälle on raivattu tila taidenäyttelyille –  eikä mille tahansa taiteelle. Vehmaan kirjasto on saanut esille sellaisiakin taidenäyttelyitä, joista moni muu kirjasto voi vain haaveilla. – Pitää olla hullunrohkea, Ikala-Suomalainen kuittaa, miten hän on onnistunut saamaan taiteen suurnimiä kirjastoon.   Hullunrohkea nainen on rakentanut oman verkoston, josta löytyy niin kuvataiteilijoita, kirjailijoita kuin muusikoitakin. Kulttuuripiiri alkoi rakentua jo 1980-luvulla Turun yliopistossa, jossa nainen opiskeli kirjallisuutta, filosofiaa ja kulttuurihistoriaa. Opiskelijabileitä riitti ja Sirpa oli yksi niistä, joiden nauru kaikui kantavasti. Elämänmyönteisyys, rohkeus ja kiinnostus kulttuuria ja myös politiikkaan on houkutellut ympärille kiinnostavia persoonia  Outi Heiskasesta ja Juhani Vikaisesta Eino Gröniin, Dannyyn ja Lea Laveniin. Kun ihminen on intohimoinen, niin eihän työ ihan virkatunneissa pysy. – 2002 tutustuin Jalavan Liisaan. Uutun Timon tunsinkin jo aiemmin. Järjestettiin Vinkkilän Nostalgia-tapahtuma ja yhtäkkiä täällä Vehmaan keskustassa pyöri viitisensataa ihmistä. Museomäellä järjestettiin illalla tanssit. Tanssin riemuissa syntyi ajatus, että pitäisi Vehmassalmen tanssilavalle saada uudestaan eloa. Niin porukalla alettiin järjestää talkoilla Nostalgia-tansseja ja niitä pyörittäessä tulivat tutuksi Suomen iskelmätaivaan artistitkin.   Ei elämä kuitenkaan ole aina ollut ruusuilla tanssimista, sen Sirpa sai kokea vuonna 1992. Hänelle ja puolisolleen, Vakka-Suomen Sanomien toimittaja Harri Suomalaiselle syntyi suloinen, tummatukkainen tyttö, joka sai nimekseen Meri Kanerva . Tyttö oli perheen kolmas lapsi. –Olimme juuri käyneet kolmekuukautisneuvolassa. Yhtenä päivänä kun menin Merin vuoteen ääreen, hän ei hengittänyt. Kätkytkuolema oli kova isku. Näin jälkikäteen Sirpa Ikala-Suomalainen sanoo, että ilman perhettään ja Käpy ry:n eli Lapsikuolemaperheet ry:n vertaistukea hän ei olisi selvinnyt. – Kova kohtalo lähensi parisuhdetta. Harrin kanssa elimme jotenkin sen vaiheen läpi. Meri Kanervan jälkeen syntyi vielä neljäs lapsi. Elämä alkoi voittaa, vaikka suru ja haikeus eivät koskaan hellitä. Niihin vain jotenkin tottuu ja ne kulkevat matkassa, missä ihminen meneekin. –Sen jäljen se jätti, että kun Saska , pienimmäisemme, nukkui, minun oli käytävä kuuntelemassa hengitystä vähän väliä. Yhä hermostun, jos jo aikuiset lapset eivät vastaa puhelimeen. Onneksi he tietävät, että äidille on pakko vastata. Saskan lisäksi niitä aikuisia lapsia ovat Kira ja Sampsa .   Alun perin Sirpa Ikala-Suomalainen ajatteli tulla Vehmaalle töihin muutamaksi vuodeksi. Jotenkin aika vain on vierähtänyt, aina on ollut näköpiirissä jotain kiinnostavaa, kuten nytkin. Seinän takana tehdään remonttia. Sirpa toivoo, että kun hän tulee synttärimatkaltaan Malagasta seinään olisi ilmestynyt aukko – tuleva yhteys lisätilaan. Lisätilassa on jo yksi huone maalattu vaaleanpunaiseksi. Siitä tulee toimisto ja sen seinälle tietenkin Juhani Vikaisen teos. Kirjastoon saadaan vihdoin myös tilaa pianolle –  Ikala-Suomalaisen pitkäaikaiselle haaveelle. – Haluan kirjastoon kuukausikonsertteja. Pianon saimme jo lahjoituksena, hän hymyilee. Hän on taas innoissaan –  aivan kuten ensimmäisessä vakinaisessa työpaikassaan 90-luvun alussa Varissuon kirjastossa Turussa. –  Olin vastavalmistunut ja sain heti vakinaisen työpaikan. Pääsin Varissuon kirjaston lastenosaston hoitajaksi ja suunnittelemaan täysin uutta tilaa. Siihen aikaan kunnilla oli varaa satsata kulttuuriin. Nyt Ikala-Suomalaista surettaa hyvinvointivaltion alasajo ja se, että ihmisten eriarvoisuus lisääntyy. – Siksi minusta on äärimmäisen tärkeää tuoda kulttuuria ihan tavallisten ihmisten arkeen. Teatterilippu voi maksaa viitisenkymppiä. Se on monelle pienituloiselle liikaa. Kaikki lapsetkaan eivät pääse koskaan teatteriin. Ikala-Suomalainen on siksi tyytyväinen, että Vehmaan kunta voi järjestää teatteria päiväkoteihin ja kouluun. Siellä kaikki lapset pääsevät tasa-arvoisesti nauttimaan kulttuurista. – Kulttuuri lisää hyvinvointia, se on tutkittu totuus, hän korostaa.     Sirpa Ikala-Suomalainen täyttää 60 vuotta 17.3.2019. Hänet on palkittu vuonna 2012 Varsinais-Suomen Kulttuurirahaston palkinnolla kuvataiteen tunnetuksi tekemisestä. Ikala-Suomalainen asuu Pinipajun Penskalassa (U:gissa) Hän on ollut vihreiden edustajana U:gin kaupunginvaltuustossa 2001-2004.