Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Vaaleissa kaikki on sallittua?

Sosiaalisessa mediassa tulee vastaan hauskoja meemejä ehdokkaista. Somessa jaetaan myös kuvia ehdokkaista sitaattien kera. Niille naureskellaan –  totta kai, huumoriahan ne vain ovat. Usein sitaatti on irrotettu asiakokonaisuudesta, jotta ehdokkaan saa näyttämään hölmöltä hörhöltä. Tai vielä pahempaa: ehdokas ei ole edes sanonut sitä, mitä väitetään. Sitaatti voi olla täysin tuulesta temmattu. Valeuutisiakin levitellään tahallisesti. Ehdokkaista vääristellään tietoja ja levitellään huhuja. Keskusteluissa ja kommenteissa herjataan ehdokkaiden ulkonäköä ja ruoskitaan muutenkin julkisesti. Eduskuntavaaliehdokkaita kohdellaan kuin he eivät ihmisiä olisikaan, vaikka valtaosa ehdokkaista on ihan tavallisia perheenäitejä ja isiä, opiskelijanuoria ja duunareita. Kaikilla ehdokkailla ei ole suuria tuloja, ei taloa, ei sijoituksia, ei kivaa puolisoa, eikä edes koiranpentua –  ei mitään, mitä voisi kadehtia. On vain halu vaikuttaa ja olla mukana suomalaisessa päätöksenteossa, mutta joidenkin mielestä sekin on liikaa. Kun kerran poliitikoksi ryhtyy, on siedettävä mitä vain. Ehdokkaita saa piestä verbaalisesti niin paljon kuin sielu sietää. Kunnianloukkaus on tämän päivän muotirikos. Oikeusministeri Antti Häkkäsen mukaan suomalaisella yhteiskunnalla on merkittäviä vahvuuksia epäasialliseen vaalivaikuttamiseen varautumisessa: korkeatasoinen peruskoulutus sekä suomalaisen yhteiskunnan avoimuus ja vähäinen korruptio. Näin nätisti voi ajatella, käyttäytyyhän valtaosa suomalaisista yhä toisia kunnioittavasti. Mutta sitten on se pieni, ärhäkkä porukka, joka käyttää kaiken aikansa ja kaikki mahdolliset keinot kiusaamiseen. Osa heistä vaikuttaa itsekin politiikassa. Huumorin ja sivistyneen käytöksen raja on häilyvä. Kuka sitä enää voi määritellä, kun yhteiskunnan eliittikin näyttää mallia? Se oli vielä kevyttä, kun pääministeri Juha Sipilä puhui kaiken maailman dosenteista, vaikka saattoihan kommentista erottaa halveksivan sävyn. Jokin sietoraja sentään ylittyi, kun puolustusministeri Jussi Niinistö nimitteli perustuslakivaliokunnan asiantuntijoita perustuslakitalebaneiksi. Vai ylittyikö sittenkään? Oliko paheksuntakin vain populismia?