Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Siro ja kaunis betoni – Kalantilainen Pia Rantasuo ei kaipaa enää savea

Ystävät ja sukulaiset puhuivat monesti kalantilaiselle Pia Rantasuolle , että hänen veistoksiaan pitäisi viedä näytteille jonnekin. Merituulikodissa Uudessakaupungissa sairaanhoitajana työskentelevältä Rantasuolta syntyy yksi betoniveistos kuukaudessa: Hevosia, lintuaiheita, lapsia ja peikkoja. Nyt Rantasuon teoksia on näytteillä Vehmaan kirjastossa, ja huhtikuuksi ne matkaavat Pyhärantaan. – Olen harrastanut taidetta koko ikäni, ja opiskelin 1990-luvulla Limingan taideoppilaitoksessa. Aikaisemmin harrastus painottui piirtämiseen ja maalaamiseen, mutta viime vuosina kuvanveisto on kiehtonut enemmän, hän kertoo. Ensimmäiset kokemukset kolmiulotteisesta työskentelystä Rantasuo sai nelisen vuotta sitten kankaan kovetuksen opistokurssilta sekä savityökurssilta. Vaan yksi kurssikerta viikossa tuntui aivan liian vähäiseltä. – Halusin tehdä veistoksia kotonakin, mutta se olisi vaatinut saviuunin. Aloin kokeilla itsekseni, miten betonia voisi käyttää. Siinä missä savi on jäntevää ja helppoa työstää, betoni valuu vetelänä. Niinpä vahvasta rautalangasta ja kanaverkosta tehty hahmotelma on tärkeä pohja muille työvaiheille. Valmiin aihion päälle Rantasuo latoo betonia vähän kerrallaan, veistoksen alaosista alkaen. – Saatan sitoa veistoksen narulla kattoon ja vahvistan vähän kerrallaan alhaalta ylöspäin. Jatkan veistosta monena päivänä, sillä alla olevan betonin pitää ensin kovettua. Veistosta täytyy rakentaa joka puolelta yhtä aikaa, jotta se pysyy koko ajan tasapainossa, Rantasuo kertoo. Betonin mahdollisuudet ovat yllättäneen työstäjänsä. Teoksista alkoi hiljalleen tulla yhä monimutkaisempia ja yksityiskohtaisempia. – Enää en kaipaa savea. Toki betoni pölisee sekoittaessa, ja sitä työstäessä pitää käyttää hengityssuojainta ja suojakäsineitä. Se myös sotkee, eikä sitä saa joutua viemäriin. Mutta olen oppinut arvioimaan oikean määrän, enkä sekoita valmiiksi yhtään ylimääräistä, Rantasuo kertoo. Aiheista erityisesti yksi on lähellä sydäntä. Aiemmin Rantasuolla oli omia hevosia. – Osaan hevosen anatomian ulkoa, kun olen aina niitä hoitanut. Näyttely on Vehmaan kirjaston viimeinen esillepano nykyisissä näyttelytiloissa ja jatkuu maaliskuun loppuun saakka.