Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Ikätoverit veks miinakentältä

Ensin mäkilegenda Matti Nykänen leiskautti viimeistelemään lopullista telemarkia yli kriittisen pisteen muihin maisemiin. Lennä, Nykäsen Matti, lennä -hoilotus ei voi enää ainakaan konkreettisella tavalla toteutua. Tule elävänä takaisin -jatko on yhtä mahdoton toive. Sitten Yö-yhtyeen perustajajäsen ja johtohahmo Olli Lindholm sai pikakutsun taivaallisiin bändeihin. Ei enää syki patasydän, ei enää porilaislähtöinen solisti tulkitse ikätoverinsa Jussi Hakulisen kyhäämiä ikivihreitä laulelmahittejä, mutta sentään vielä onnistuu tuomarointi Voice of Finland -karkeloissa. Hienoa, telkkarikanava: katsojaluvut nousuun vainajan muistoa kunnioittaen. Maskussa sijaitsevan Saunaparonin avantouintilaitoksen johtaja, kylmän reiän ritariksi jo aikoja sitten aateloitu Pasi Niittymäki lausui muutama vuosi sitten ääneen vanhan viidakon sanonnan: – Viisikymppinen mies on sellainen, joka kävelee kuin miinakentällä. Koskaan ei tiedä viimeistä askelta, Niittymäki totesi mielentilassa, johon ei liittynyt Uuno Turhapuro -puiston perustaminen Maskuun. Hulvattoman hupsu visionääri ja mattinykäsmäisten aforismien laukoja Niittymäki tietysti hieman vitsaili miinakenttäkommenteillaan. Mutta nyt harmaantuvan parran keskeltä kuultu lause sisälsi hauskuuden lisäksi vakavaa huolta näistä jo viisvitosiksi vanhentuneista äijänkäppyröistä. Ennen sydäri lakaisi viisikymppisiä ukkoja autuaammille kupittelumaille, mutta nyt näköjään terveysintoilu on lykännyt monttubileitä viitisen vuotta eteenpäin. Kahden julkkiksen lähtö hieman liian aikaisin peräkkäisistä starttiruuduista hetkautti kansaa. Vaikkei mäkihyppy olisi koskaan kiinnostanut ja vaikka Yön musiikki olisi riipinyt paremman kyldyyriväen korvaa, niin Nykänen ja Lindholm olivat kuitenkin suosikkeja tai jopa sankareita aika isolle osalle suomalaisista. Onneksi Nykäs-Masan lähiomaiset panivat stopin sille hullutukselle, että viimeisen lentonsa lentäneelle mäkikotkalle olisi järjestetty valtiolliset hautajaiset. Jos tuollaisia seremonioita pitää vielä yleensäkään järjestää, niin siihen ei riitä jonkinmoinen sporttisaavutus. Huippu-urheilu ei ole ihmisolennolle tärkeää, koska se on vain viihdettä. Se oli harmillisen surkuhupaisaa, että mäki-Matin poistumisen jälkeen äärilaidat taas älähtivät: mies oli joko väkivaltainen vankilakundijuoppo tai suuri urheilusankari. Ärhentelijöille voisi todeta, että useimmissa valtakunnallisissa medioissa edesmenneen molempia ulottuvuuksia tuotiin esille hyvinkin tasapuolisesti. Mutta mitä tähän ikätovereiden äkkikuolemisiin sanoo ikätoveri Niittymäki, tuo Maskun dalai-lamaksi kutsuttu ajatushautomo? – Voisimme järjestää 50–60-vuotiaille miehille illan kuolemaan valmistautumisesta, Niittymäki ehdottaa. Ei huono, Jorma Uotinen sanoisi. Itä-Suomessa lomaillut maskulainen ideanikkari olisi voinut tylsien vapaapäivien lomassa jatkojalostaa ajatustaan siihen malliin, että otettaisiin kalmanhajuiseen kurssitukseen mukaan viisvitosten äijien lähipiiri. Ne jäljelle jäävät nyyhkyttelevät surijat tai delaamista aplodeeraavat tai miljoonaperinnöstä nautiskelevat jälkijäännökset koulutusta kaipaisivat. Saunaparonin ja Vakka-Suomen Sanomien harmaaherrojen sähköpostipalaverissa todettiin näin: – Valtakunnan julkut lähtivät, mutta Maskun mulkut jäivät. Ehkä tuossakin on sellaista mukamas äijämäistä uhoilua. Sauna-Pee ja Vakka-Vee toivottavat täten pitkää ikää itse kullekin, etenkin 55-uroksille. Yksi vinkki: hengenvaarallisen punaisen lihan saa ruskeaksi näppärästi paistinpannulla. Ja edelleen grillimakkara lasketaan vihannekseksi.